Nurmes-koirat

Yleisesti on puhuttu ja kirjoitettu alan julkaisuissa Nurmes- koirista, mutta virheellisesti on sotkettu ne kaksi verilinjaa, jotka ovat lähtöisin Nurmeksesta. "Nurmes"- siitosyhdistys perustettiin 1911 Nurmeksessa. On puhuttu sekä hammarströmiläisten että "Nurmes-" koirien yhteydessä NURMES- koirista. Nämä Nurmes- etuliitteellä olevat koirat periytyvät nurmeslaisen eläinlääkäri J.E. Hännisen koirista Träff III 833 ja Viira II 899.
Träffin isä oli vaasalaisen kauppiaan W. Gösmannin Tom II 606 ja emä helsinkiläisen H. K. Gardbergin kuuluisa Stella Trio VIII 643. Viiran isä oli vaasalaisen A. Blomgvistin Kalle II ja emä myös vaasalaisen kapteeni A. Enehjelmin Klinga af Ekolsund. Nurmes- koirat periytyvät siis hyvin vahvasti ns.Vaasan haarasta.
Nurmes koiria aloitettiin kehittää siinä vuoden 1905 paikkeilla, kun tuloksista alkoi muodostua varsin hyviä, ja koirat alkoivat saavuttaa mainetta myös maakunnankin rajojen ulkopuolella. Alan julkaisuissa on mainittu Nurmes- koirien kasvattajina vain Backberg ja Hänninen, mutta Tilander oli varsin voimakkaasti mukana kasvattamassa Nurmes- koiria asuessaan Nurmeksessa. Heidän päämääränsä oli ollut saada ajokoira, joka olisi; kolmivärinen, tiukka, kestävä, hyvä ja nopea ajokykyvyltään, keskikokoinen, myös kotioloissa rauhallinen. Herrat J. E. Hänninen, E. Backberg ja T. Tilander anoivat v. 1911 Nurmes nimen käytön omistamilleen koirille ja niiden jälkeläisille. Anomus oli ollut seuraavanlainen.
Suomen Kennelklubin sihteerillePyytäisimme kohteliaimmin saada rotukirjaan koirillemme registreeratuksi kennelnimen "Nurmes" etunimenä seuraavilla vaatimuksilla.

"Nurmes" etunimenä ovat oikeutetut käyttämään ne ajokoirat jotka polveutuvat herrojen E. Backbergin, T. Tilanderin ja E. Hännisen omistamista ajokoiranartuista Nurmes Paha, Nurmes Palkka, Nurmes Harmi ja Nurmes Wiira jotka ovat yllämainittujen henkilöiden muodostaman yhdistyksen hyväksymistä pentueista.

Kunnioituksella E. Backberg, T. Tilander, E. Hänninen"Tällä anomuksella hyväksyttiin siis Nurmes- etuliite näiden herrojen koirien jälkeläisille. Tosin kaikkien koirien edestä sitä etuliitettä ei rotukirjoista löydy, vaikka se olisi niille kuulunutkin. Nurmes koirien kantavanhemmat olivat seuraavanlaisia:

Träff III oli ollut kolmivärinen aivan kuten äitinsä, ruskea, valkeat merkit, kiiltävänmusta vaippa, n. 54 cm korkea, kevyt ja lyhytruumiinen, vähän liian lyhyt lapainen, tiivis ja jäntevä, työosat hyvät, löysyyttä ei, ajovauhti kohtalaisennopea, haukku karkeahko, verrattain tiheä, löytökyky keskinkertaista parempi, uuttera ja kestävä. Se oli ollut erinomainen metsästyskoira. Sitä käytettiin siitokseen runsaasti ainakin sen ajan mittapuun mukaan. Sillä astutettiin toistakymmentä narttua, mikä oli siihen aikaan varsin kunnioitettava luku. Valitettavasti tästä koirasta ei ole säilynyt valokuvaa.Näitä Träffin jälkeläisiä laskettiin aikoinaan kuuluvaksi myös Trio- veren yhteyteen.

Viira II oli ollut harmaavoittoinen kuten isänsä, sillä oli ollut eriomaiset jalat ja käpälät, se oli ollut ruumiiltaan pitkä , loivalapainen, voimakas, karskiluontoinen ja lujaleukainen, pää erittäin kaunis. Sen ajovarmuus oli ollut erinomainen, vauhti hyvä, ääni harvinaisen tulinen, haukku pitkä, ulvova ja kauaskantoinen. Nämä kaksi koiraa olivat sopineet ajamaan yhdessä erinomaisen hyvin, tosin olivat yksinäänkin tehneet erinomaista työtä Edvard Backbergin mukaan.

Nurmes Wiira ja Nurmes Rex

Viira sai pennut seuraavien koirien kanssa: Träff III kaksi kertaa, Nurmes- Rex, Hippa ja Veli Kotka. Viira osallistui Joensuun näyttelyyn v. 1909, ja se sai AVO I ja VOI III:n sekä kunniapalkinnon parhaalle siitosnartulle. Joensuun näyttelyssä herättivät nämä Viiran jälkeläiset huomiota näyttävyydellään. Träff ja Viira astutettiin siis kaksi kertaa. Ensimmäiset pennut syntyivät 6.3.1904.

u. Vili af Träffstam 1472 VI, om. B. Forsblom, Mäntsälä. Tämän koiran edestä ei siis löytynyt Nurmes- etuliitettä vaikka se olisi siihen kuulunut. Se oli ollut mustamanttelinen, muuten ruskea valkoisin merkein,  hyvälapainen ja -jalkainen, pitkähäntäinen, heikkokarvainen, III AVO luokka Helsinki 1907.
n. Nurmes Tiira, om. T. Tilander, Nurmes, ruskea, valkoista rinnassa
u. Nurmes Raju, om. E. Backberg, Nurmes, musta, ruskea, valkoisin merkein.
Näiden koirien jälkeläisistä ei ole tietoa.

Seuraavat pennut syntyivät 8.1.1905. Tämä pennutus oli onnistunut, sillä näistä jälkeläisistä tuli jo kuuluisia koiria.
u. Nurmes Rex 1922 VII, om. E. Hänninen, Nurmes, myöhemmin opettaja A. B. Halme Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Joensuu 1909
n. Nurmes Heila II 1982 VII, om. Oksberg, Sortavala myöhemmin Gratz Kuopio, musta, ruskea, valkoiset merkit, I palkinto luokka Kuopio 1910, II AVO luokka Helsinki 1911
n. Nurmes Paha 2028 VII, om. E. Backberg, Nurmes, ruskean musta vaippa, valkeat merkit, I AVO luokka, I VOI luokka Joensuu 1909, I AVO luokka, I VOI luokka Kuopio 1910
n. Nurmes Palkka 2029 VII, om. E. Backberg, Nurmes, ruskea, musta vaippa, valkeat merkit, II AVO luokka, IV VOI luokka Joensuu 1909, I AVO luokka, II VOI luokka Kuopio 1910
u. Nurmes Rimo, om. U. Calonius, Nurmes, musta, ruskea, valkoinen. Rimo oli ollut metsässä erinoainen ja sitkeä ajuri. Valitettavasti tämä koira joutui suden tapettavaksi.

Rimolla astutettiin Kuopiolaisen K.G Krookin Riiva, tästä syntyi 15.7.1906 u. Villi, om. K. G. Rissanen, Kuopio, ruskea, hieman raskas ja epäjalo, III kilpailu Kuopio 1908, K.A palkintoluokka Kuopio 1908, K.A metsästysluokka Kuopio 1910.

 

 

  Nurmes Paha  ja Nurmes Palkka

 

 

 Nurmes Heila ja Nurmes Rex

Rex astui myös emänsä Viiran. Tästä syntyivät pennut 25.1.1908:
n. Nurmes Harmi 2027 VII, om. T. Tilander, Nurmes. Se oli ollut teräksen harmaa, ruskeata sekä valkoiset merkit, I penikkaluokka, II VOI luokka Joensuu 1909, I AVO luokka, K.A VOI luokka Kuopio 1910
n. Nurmes Kairi 1870 VII, om. E. Sopanen, Viipuri, ruskea valkoisilla merkeillä, III AVO luokka Joensuu 1909
n. Nurmes Klava, om. A. Wahlroos, Myllykoski, mustanruskea, heiveröiset jalat, vaaleat silmät, raskas pää
u. Nurmes Remu, om. Lauri Forss, Nurmes
n. Nurmes Krona, om. A. Wahlroos, Myllykoski, mustanruskea, hyvin jalo mutta kömpelön näköinen, voimakas pää ja kaula, kiero häntä.

Nurmes Peikko ja Nurmes Harmi

Seuraavat pentunsa Viira sai O. W. Timosen Hipasta 1857 VII. Ne syntyivät 28.10.1909.
u. Nurmes Peikko 1907 VII, om. J.E. Hänninen, Nurmes, ruskea, musta vaippa valkoiset merkit. I penikkaluokka Joensuu 1909
n. Nurmes Virma, om. N. Valle, Joensuu
n. Nurmes Hellu II om. A. Alopaeus Kuopio

Viimeiset pentunsa Viira sai kuuluisan Veli Kotkan kanssa. Pennut syntyivät 1.9.1911. Pentuja syntyi kaikkiaan seitsemän.
u. Nurmes Skall 793 VIII, om. Kiiskilän metsästysyhdistys, musta, ruskea ja valkoiset merkit, II junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912, K.A AVO luokka, III metsästysluokka Helsinki 1913. Väriltään se oli eriomaisen kaunis, etupuoli ja pää oli liian suuri runkoon nähden. Rakenteltaan se oli pitkäselkäinen.
u. Nurmes Vili 794 VIII, sama omistaja, musta, ruskea ja valkoiset merkit, I junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912, K.A AVO luokka, I metsästysluokka Helsinki 1913; värit vielä paremmat kuin Skallilla, vankka runkoinen, pitkäselkäinen.
u. Nurmes Skatt 372 VIII, sama omistaja, musta, ruskea ja valkoiset merkit, II junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912
n. Nurmes Vimma 791 VIII, sama omistaja, musta ja ruskea, valkea kaula, I junioriluokka, II metsästysluokka Viipuri 1912, I junioriluokka, II metsästysluokka Helsinki 1913; hyvärunkoinen, erinomaiset jalat ja tassut, huono selkälinja.
u. Vili Kiiskilä 378 VIII, sama omistaja, musta ja ruskea, I junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912.
n. Vimma Kiiskilä 399 VIII, sama omistaja, musta ja ruskea, I junioriluokka, II metsästys luokka Viipuri 1912; jalopäinen, hyvin rakentunut voimakas narttu.

Tästä pentueesta menivät siis lähes kaikki pennut Kiiskilän Metsästysyhdistykselle Viipuriin. Näillä koirilla Hänninen voitti 1913 Helsingin näyttelyn kasvattajaluokan. Kaikki nämä koirat olivat olleet metsästyskuntoisuudeltaan erinomaisia.

Nurmes Paha, om. E. Backberg oli ollut erinomainen koira. Paha oli ollut ns. näyttelyvoittaja. Se voitti mm. Joensuun ja Kuopion näyttelyjen voittajaluokan. Kuopion näyttelyn arvostelussa 1910 sanottiin Pahasta seuraavaa:

"Erittäin kaunis pää, komea siitoskoira ilman vikoja, hyvät liikkeet". Pahalla oli erinomaiset metsästysominaisuudet, löysyyttä ei ollut esiintynyt. Valitettavasti se kuoli 1911 vain 6- vuotiaana, siis parhaassa iässä. Pahaa ei ehditty käyttää siitokseen tiettävästi kuin yhden kerran, nimittäin Nurmes Peikon kanssa. Tästä syntyi n. Hellu, om. S.J. Halman, Kuopio. Halman astutti Hellun G. Dahlströmmin Pellellä. Tästä syntyi huhtikuussa 1914 n. Rea 112 X, om. G. Dahlström, Kuopio, musta ja ruskea.

Nurmes Palkka, om. E. Backberg jäi sisarensa varjoon näyttelykoirana, sillä sen vikana pidettiin liian terävämuotoista päätä. Muuten koira oli kaunispiirteinen. Sillä oli hyvät jalat ja käpälät ja hyvinmuodostunut rinta.

Palkka kävi kokeissa 1913 yhdessä poikansa Pomon kanssa, mutta ne eivät oikein menestyneet, sillä Palkan tissit olivat roikkuneet pennutuksen jäljiltä ja se oli haitannut sen sen työskentelyä. Ne saivat hyvän III palkinnon 91 pistettä. Pohjois-Karjalan osaston säännöt olivat erittäin kovat, sillä ajoaika oli kuusi tuntia. Monella toisella paikkakunnalla oli ajoaika vain kaksi tuntia, joten tulosten vertaaminenei oikein onnistu, mutta voidaan sanoa, että nämä koirat olisivat saavuttaneet varmaan I palkinnon helpommilla säännöillä, sillä niiden ajoaika oli ollut 2 tuntia 35 minuuttia.

 

Nurmes Harmi, Nurmes Peikko, Nurmes Paha ja Nurmes Palkka

Palkka astutettiin Nurmes Peikolla kaksi kertaa. Ensimmäiset pennut syntyivät 28.8 1911. Pentuja syntyi kaikkiaan viisi kappaletta.
n. Nurmes Panka 447 VIII, om. H. Aminoff, Rovaniemi, ruskea, musta, valkoinen. Panka oli Rovaniemen seudulla paras ajokoira siihen aikaan. Siitä puhuttiin myöhemminkin erinomaisena metsästyskoirana.
n. Nurmes Pauka 446 VIII, om. konsuli Edvin Ekström, Viipuri, musta, ruskea ja valkoiset merkit
u. Nurmes Justus 359 VIII, om. tohtori Erik Hartman, Leppävirta, eriomaisen hyvärakenteinen, suuri mutta karkeatekoinen, ruskea, musta mantteli, valkoiset merkit, hyvä palkintoluokka Kuopio 1912.

Aminoff astutti Nurmes Pankan Raj II 128 X:llä. Pennut syntyivät 11.9 1919.
n. Saara III 3639 XIII, om. Kiiskin metsästysseura, Koski, musta ja ruskea. III AVO luokka Helsinki 1923
u. Panu L 3405 XIII, om. konsuli E. Lampio, Petsamo, musta ja ruskea.

Panun omistivat aluksi Serkon veljekset Rovaniemeltä. He olivat ostaneet sen muutamalla kympillä, koska se ei ollut kelvannut kenellekään muulle. Serkot olivat arvelleet, etteivät he häviä paljonkaan, jos Panusta ei tule ajuria. Panu oli ollut kaikkein pienin pentueesta, johon kuului kaikkiaan viisi pentua, Pentueen tultua täysikasvuiseksi oli se kuitenkin kaikkein rotevin. Panun ensimmäinen kokemus jäniksen kanssa tapahtui saaressa, johon veljekset olivat palkanneet erään torpan isännän hankkimaan jäniksiä kesän aikana. Serkolla oli mukanaan myös vanhempi koira, joka otti jäniksen ylös ja aloitti ajon. Pentu oli siinä vaiheessa saaren vastakkaisella puolella ja kuultuaan ajon alkaneen se lähti vauhdilla haukun suuntaan. Polulla Panu törmäsi jänikseen ja säikähti ja lähti sitä karkuun. Miehistä oli ollut hauskan näköistä, kun pentu oli mennyt edellä, jänis sitten ja vanha koira perästä tulisesti haukkuen. Serkot olivat saaneet yhden jäniksen kiinni ja koska saaressa
oli kalasauna, niin he laittoivat pennun ja jäniksen saunan sisään. Panu oli kyyhöttänyt toisessa nurkassa ja jänis toisessa. Jonkin ajan perästä he olivat avanneet oven ja Panu oli lähtenyt ajamaan jänistä kuin vanha tekijä. Panu onnistui kokeissa vallan mainiosti. Kerran sille oli sattunut tuomariksi Iso-Samperi (Lapin kuningas Hugo Samberg), joka oli kovasti tahtonut ostaa Panun itselleen. Hän ei kuitenkaan saanut sitä, vaan sen osti Eero Lampio.
Lampio kirjoitti kirjoissaan Panun ja sen pentujen edesottamuksista. Hän mainitsee kirjassaan Erätarinoita Pohjolan kalavesiltä ja riistamailta, että Panulle olisi annettu eräässä kokeessa täydet 100 pistettä. Myös muutamissa aikakauskirjojen pikku jutuissa on maininta kuulusta Nurmes-suvusta ja kuuluisasta palkintovoittajasta.

Panu tuli tunnetuksi ja kuuluisaksi koiraksi Rovaniemen ja Petsamon välillä. Osasyynä siihen olivat Lampion luona vierailleet sen aikaiset kuuluisat suomalaiset erämiehet, jotka saivat kuulla Panun loistavaa ajoa. Lampio on sanonut, että monet etelän miehet luulevat, että Lapissa on hyvä ajattaa, koska ei ole teitä ristinä. Siellä on kuitenkin monia muita esteitä varsinkin lumikeleillä, kun tuuli pyyhkii pitkin tuntureita ja hanki on kovaa. Myös syksyllä aluskasvillisuuden tuoksut ovat voimakkaat. Panua olisi varmaankin käytetty enemmän siitokseen, jos se olisi ollut etelämpänä.

 

Eero Lampio Koirineen PanuL :n ja Hej:n kanssa Petsamossa

 

Panu L:llä astutettiin Irma Trio 358 IX. Pennut syntyivät 14.4. 1922.
n. Tussan 3673 XII, om. insinööri Erik Borgström, Helsinki, musta, ruskea ja valkoinen kaula, III AVO luokka Helsinki1923. Tälle koiralle annettiin nimiliite Trio.
Panu L astui myös Bickanin. Tästä syntyivät 9.11. 1922.
u. Klang av Sairala 3384 XIII, om. johtaja Ludvig Musterhjelm, musta ja ruskea
n. Kula av Sairala 3569 XIII, om. johtaja Ludvig Musterhjelm, musta ja ruskea
n. Klinga av Sairala, om. johtaja Ludvig Musterhjelm
n. Krona av Sairala 3568 XIII, om. Hugo Duncker, Kauniainen.

Tämä koira astutettiin isällään Panu L:llä. Tästä syntyi u. Duc, om. Hugo Duncker. Ducilla astutettiin v. 1927 ainakin Boe Aissa 2601 XII, om. Hugo Duncker ja Konnan Passi 3798, om. konttoristi V. Häggqvist. Näissä yhdistelmissä Nurmesverta vahvistettiin.

Panun ja Kronan pentue ja Eero Lampio

Toiset Palkan ja Peikon pennut syntyivät 10.3.1912. Tästä pentueesta syntyi yksi Numes koirien kuuluisimmista koirista, nimittäin uros Nurmes Pomo 445 VIII. Sen omisti nurmeksen kunnanlääkäri Edvard Backberg. Pomo oli ollut erikoisen kaunis koira. Se voitti Viipurin näyttelyn voittajaluokan. Pomosta kirjoiteltiin myös aikauskirjojen sivuilla. Nurmes Pomoa pidettiin yhdessä Nogi Trion kanssa yhtenä lupaavimmista siitosuroksista maassamme.

Pomon sukutaulua arvosteltiin sen takia, koska siinä oli Vili niminen koira. Olkkosen Viliä ei oltu rekisteröity eikä yleisesti tiedetty, kuinka hyvä periyttäjä se oli ollut. Valitettavasti Pomoa ei keritty käyttää siitokseen hyvinkään paljon, sillä erään tiedon mukaan Pomo jäi junan alle Lipinlahdessa syksyllä 1916. Pomo osallistui yhden kerran kilpailuun yhdessä äitinsä Palkan kanssa. Muista tämän pentueen pennuista ei ole tietoa.

Nurmes Pomo

Vuonna 1913 Palkka astutettiin Linnoilan Pejla Hej:llä. Tästä syntyi ainakin Nurmes Peter (Pekka), om. T.E. Finnäs. Muista pennuista ei ole tietoa.
Viimeiset pentunsa Palkka sai varatuomari Cautonin Nurmes Pokun kanssa 13.5 1915. Pokun isä oli Nurmes Peikko ja emä Nurmes Heila II. Pentuja syntyi kuusi, joista kaksi oli urosta ja neljä narttua. Pentue oli ollut erittäin tasainen.
u. Nurmes Hector 91 X, om. asemapäällikkö A. Aschan, Lieksa, musta ja ruskea, valkoiset merkit
u. Nurmes Paavi 92 X, om. metsänhoitaja A. Lampen, Helsinki, ruskea, musta mantteli, valkoiset merkit
n. Nurmes Pilkka 109 X, om. F. Louhisto, Helsinki, musta ja ruskea, valkoiset merkit
n. Nurmes Pirta 110 X, om. E. Backberg, Nurmes, musta ja ruskea, valkoiset merkit
n. Nurmes Parka 84 X, om. E. Backberg, Nurmes, musta ja ruskea, valkoiset merkit.
Nurmes RexNurmes Rex 1922 VII:n omisti ensin eläinlääkäri Hänninen ja myöhemmin A. B. Halme Viipurista. Rex oli ollut metsässä "tiukkasuinen". Vasta vanhemmalla iällä se oli ruvennut kunnolla antamaan ääntä. Sillä oli ollut erinomaisen kestävät jalat. Yhdessä rotukirjassa mainitaan Rexin omistajaksi myös Lauri Forss. Tätä koiraa käytettiin siitokseen jonkin verran. Aikaisemmin jo mainitsin parituksen emänsä Viiran kanssa. Rexillä astutettiin myös Lauri Tolvasen Neppe. Tästä syntyivät pennut 19.4.1907. Kuuluisin näistä pennuista oli narttu Halu.
n. Halu 379 VIII,  jonka Tolvanen myi myöhemmin E. Baskille Kouvolaan.
u. Hymy 1858 VII, om. J. Leskinen, Joensuu, musta. K.A Joensuu 1909.
u. Panu VI 336 IX, om. Lauri Tolvanen, Nurmes, I K.A.O kilp. Nurmes 1913, III P-K:n Osaston kilp. 1914.

Rexillä astutettiin myös W. Linnoilan Pejla 1185 V. Pennut syntyivät 1.4.1907:
n. Pejla Karma 131 VIII, om. W. Linnoila, Nurmes, ruskea mustalla manttelilla, valkoiset merkit, pitkäselkäinen, voimakkaan näköinen, hyvä palkintoluokka 1912 Kuopio. I K.A.O:n kilp. 1912. K.A AVO luokka Helsinki 1914
n. Remu 2044 VII, om. Lauri Forss, Nurmes, ruskea mustalla manttelilla, jalo, hyväjalkainen, hieman hentorakenteinen, III AVO luokka Joensuu 1909, II AVO luokka Kuopio 1910.

Forss astutti Remun Ahosen Panulla (Träff III e. Pyry). Tästä syntyivät pennut 2.11.1909.n. Aija 1958 VII, om. yhteiskoululainen Alle Myllynen, Pielisjärvi, musta, ruskea ja valkoiset merkit
n. Iiva, om. J. Varis, Joensuu, mustanruskea

Remu astutettin myös Halu 379 VIII veljellä  Hymy 1858 VIII:ll,(i.Nrs Rex e.Neppe), joka on kovasti jäänyt sisarensa varjoon. Hymyn jälkeläisiä esiintyy Luvia- koirissa. Pennut syntyivät helmikuussa 1911. Tämän pennutus oli varsin onnistunut, sillä näiden koirien jälkeläiset ovat menestyneet erinomaisesti.n. Pusu 611 VIII, om. Oinonen & Syrjäläinen, Lappeenranta, musta, ruskea ja valkoiset merkit
n. Huima, om. H. Puutelahti, Viipuri
n. Freja, om. tohtori P. Ljungren, Elimäki
n. Lady, om Rafael Ekholm, Lappeenranta.

Lady astutettiin Railla, om. Ziliacus Joutseno. Pennut syntyivät 3.5.1920:
n. Hilu II 3534 XIII, om. Rafael Ekblom, punaruskea. III AVO luokka Viipuri 1923
n. Lulu, om. Holm, Lappeenranta

Lulu astutettiin Pim 2775 XII:lla. Pennut syntyivät 8.1.1922:
n. Vira av Pim 3693 XIII, om. eläinlääkintäeversti G. Klenberg, Mikkeli, musta, ruskea ja valkeat merkit, III AVO luokka Helsinki 1923
n. Kiri 3662 XIII, om. V. Mustonen, Oulu, musta, ruskea ja valkeat nerkit, I AVO luokka Helsinki 1924.

Hilu II astutettiin Esko Luvialla 2449 XII. Tästä syntyivät pennut 7.3.1922:
n. Kaija Luvia 3552 XIII, om. August Kuukka, Lappeenranta, III AVO luokka Viipuri 1923
n. Pirre Luvia 3623 XIII, om. Rafael Ekholm, Lappeenranta, III AVO luokka Viipuri 1923.
Huima astutettiin Waltti 2588 XII:lla. Tästä syntyivät pennut 25.5.1919:
n. Loru 2661 XII, om. tohtori A. V. Kröger, Viipuri, ruskea, III kilpailu Kaitjärvi 1921
n. Sirkka II 2704 XII, om. Uno Heino, Lappeenranta, musta ja ruskea
u. Kaiku 2483 XII, om. Hugo Puutelahti, Lappeenranta, musta ja ruskea.Sirkka II astutettiin Esko Luvialla ja tästä syntyi 29.6.1922 pentue, johon kuului neljä narttua ja kaksi urosta.
n. Hilu Luvia 3535 XIII, om. Uuno Heino, Lappeenranta, II AVOluokka Viipuri 1923
n. Hilkka Luvia 3529 XIII, om. luutnantti M. Korhonen, Lempäälä, I AVO luokka Helsinki 1924
n. Essu Luvia 3494 XIII, om. V.Savolainen, Lappeenranta, II AVO luokka Viipuri 1923, I AVO luokka Helsinki 1924, II mets.koe Pulsa 1924
n. Hely Luvia 3522 XIII, om. Nestori Lakka, Lappeenranta, II AVO luokka Viipuri 1923
u. Karo Luvia 3375 XIII, om. rautatievirkamies M.Korhonen, Helsinki, II AVO luokka Helsinki 1924
u. Möly Luvia 3397 XIII, om. Väinö Malenius, Lappeenranta, II AVO luokka Helsinki 1924.

 

Sirkka, Hilu Luvia sekä sen pentu Hilkka Luvia

　

Linnoila astutti Pejla Karman Veli Kotkalla. Tästä syntyivät pennut 16.3.1909:
u. Pejla Jörö 545 VIII, om. W. Linnoila, Nurmes, musta ja ruskea, III AVO. luokka K.A jun.luokka Helsinki 1914.
u. Möly Pejla 543 VIII, om. Herra Albin Tiitinen, Värtsilä, musta ja ruskea, hyvärintainen ja hyväselkäinen, lyhytkaulainen, sisäänpäin vetävät etukoivet ja notkeat nivelet, I K.A.O:n kilp. 1912. K.A AVO luokka Joensuu 1915. Tiitinen myi myöhemmin Möly Pejlan räätäli J. Seppäselle Pälkjärvelle.

Pejla Jöröllä astutettiin V. Pyykösen Piika 453 X (i. Metsä Poja e. Halu). Tästä syntyivät pennut 6.3.1916:u. Piian Himo 447 X, om. Lauri Tolvanen, Nurmes, musta ja ruskea
u. Piian Harri 173 XI, om. konttoristi Kalle Ikonen, Nurmes, mustanruskea. Se kuoli tuntemattomaan koiratautiin. Harri oli ollut niin hakulöysä, ettei oltu saatu selville, milloin ajo oli alkanut.
n. Piian Bella 2 XI, om. maanviljelijä P. Pyykönen, Nurmes, ruskea. Koira kuoli penikkatautiin.
n. Piian Heli 3 XI, om. maanviljelijä Lauri Tolvanen, Nurmes, musta ja ruskea. Heli kuoli myös penikkatautiin.
n. Piian Maiju 4 XI, om. maanviljelijä P. Pyykönen, Nurmes, musta ja ruskea. Koira oli ollut erinomaisen sitkeä ajuri, joka oli jäänyt mielellään yöksi ajamaan. Se kuoli tapaturmaisesti 1919.
u. Piian Pala 280 X, om. metsänhoitaja W. Linnoila, Nurmes, musta, rinta valkoinen. Tämä koira oli ollut lähes äitinsä veroinen kettukoira. Pala kuoli ajessaan kettua joka oli mennyt louheen ja koira perässä, koira oli mennyt niin syvälle, ettei ollut päässyt sieltä pois.

Kun Rex siirtyi Halmeen omistukseen, niin sillä astutettiin E. Makkosen Muha. Pennut syntyivät 10.11.1909:
u. Panu I 1904 VII, om. A. B. Halme, Viipuri, musta ja ruskea, III junioriluokka, K.A AVO luokka Helsinki 1911
u. Jekke 177 VIII, om. K. Boman, Kouvola
n. Huli 26 VIII, om. lehtori J. E. Aro, Viipuri, mustanruskea. K.A AVO luokka Viipuri 1911
n. Vili Rex 74 VIII, om. J. E. Aro, Viipuri
n. Virkku Rex 75 VIII, om. O. Käärmeniemi, Viipuri, mustanruskea, pitkä runkoinen, vinohäntäinen.

Vili Rex

Toiset pennut Muhasta syntyivät 6.7.1910:
u. Briha 1915 VII, om. A.B Halme, Viipuri, musta ja ruskea, rumapäinen, vankka, matalahko, hieman epäjalo, I penikkaluokka, III AVO luokka Helsinki 1911. K.A AVO luokka Viipuri 1913. Brihalla oli ollut erinomaisen kuuluva "bassoääni". Se kun oli kajauttanut ääntään, niin sen koppeliparina kilpailleen Priman ääntä ei ollut kuulunut ollenkaan.
n. Heila, om. K. L. Alenius, Viipuri.

Näistä koirista mainetta saavuttivat nartut Vili Rex ja Virkku Rex loistavina ajureina. Lyytikäisen kirjassa nämä koirat on virheellisesti merkitty uroksiksi. Vili Rexin Aro myi myöhemmin insinööri Bergströmille Viipuriin. Hän oli maksanut siitä 400 markkaa. Kun Bergström oli lähettänyt Vili Rexin hoidettavaksi 1918 Impilahteen, niin siellä eräs vesikauhuinen koira oli purrut sitä , joten se jouduttiin lopettamaan.

Vili Rexin koetuloksia: I Viipurin osaston kilp. Imatralla 1913 (91 pist.), I Karjalan taskumatti kilpailussa Uudellakirkolla 1913 (96 pist.), I Simolassa 1914 (77 pist), I Taavetti 1914
Virkku Rexin koetuloksia: I Karjalan taskumatti kilpailussa Kilpeenjoella 1912, II Karjalan taskumatti kilpailussa Uudellakirkolla 1913, I Taavetissa 1914

Aro astutti Vili Rexin Juho Falinin Urho 371 IX:llä. Pennut syntyivät 22.1.1914:
u. Tuisku 385 IX, om. agronomi K. Aho, Räisälä, musta ja ruskea
n. Aira 371 IX, om. herra Juho Falin, Helsinki, musta, ruskeat jalat
n. Lumi 386 IX, om. agronomi K. Aho, Räisälä, musta ja ruskea.

Seuraavat pennut Vili Rex sai Humu Pojasta 177 IX. Pennut syntyivät 8. 3.1915:
u. Humu II 276 X, om. Oskar Loven, Säiniö, ruskea, musta mantteli, III juniori luokka Viipuri 1916.
n. Vei Vili 282 X, om. lehtori J. E. Aro, viipuri, musta ja ruskea
u. Kai VII 2482 XII, om. A. Maijanen, Viipuri, ruskea
n. Liisa V 2653 XII, om. om. J. E. Aro, Viipuri, musta ja harmaa.

Lisäksi Vili Rex astutettiin Hej- nimisellä uroksella. Tästä syntyi u. Rasse, om. tohtori Kalske, Kuopio. Rassella astutettiin E.Lundbergin Ralle. Pennut syntyivät 1921. Pennuista mainittakoon u. Tassu 5388, om. johtaja J. Hultin, Kuopio, musta ja ruskea, sopivan vankkarakenteinen, pääasialliset virheet jaloissa. II AVO luokka Kuopio 1925.

Vahtimestari D. Käärmeniemi astutti Virkku Rexin Jussi Kotka Ainrotu 1424 VI:lla. Pennut syntyivät 16.8.1912:
n. Maija IV 199 X om. vahtimestari D. Käärmeniemi Viipuri, musta ja ruskea, II palk. Taavetti 1915
n. Pyry 360 IX, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea, I palk. Taavetti 1914
u. Hei, om. Kaarlo Riukuniemi, Viipuri
u. Raiku 197 XI, om. Herra E. von Essen, Viipuri, musta ja ruskea, II palk. Taavetti 1915
u. Jussi 358 VIII, om. Juho Puls, Helsinki, musta ja ruskea, K.A penikkaluokka Viipuri 1912
u. Pasi 367 VIII, om. Fredrik Matson, Viipuri, musta ja ruskea, K.A penikkaluokka Viipuri 1912
u. Raiku II 550 VIII, om. Fredrik Matson, Viipuri, musta, III Karjalan taskumatti kilp. Uusikirkko 1913
n. Virkun Virkku 633 VIII, om. Samuli Taurio, Viipuri, musta ja ruskea, hyvätyyppinen, lyhytpäinen, III AVO luokka Viipuri 1913.

Käärmeniemi kilpaili erittäin menestyksellisesti kilpailuissa koppelillaan Virkku Rex ja Pyry.

Virkku Rex astutettiin myös Jalo 532 VIII:lla. Pennut syntyivät 27.2.1914:
u. Jysky, om. herra A. O. Näre, Viipuri, ruskea, musta mantteli
n. Teli 2719 XII, om. Hugo Kuivalainen, Viipuri, musta ja ruskea
u. Kaiku, om. L. Jernström, Viipuri, kolmivärinen
n. Monna Lisa, om. D. Käärmeniemi, Viipuri.

Näistä edellämainituista koirista voidaan mainita n. Pyry 360 IX. Käärmeniemi astutti Pyryn Kiiskslän metsästysyhdistyksen Vili Kiiskilällä (i. Veli Kotka e. Nurmes Viira). Kaksi näistä pennuista oli mukana Suomen Kennelklubin ajokoiraosaston arvonnassa.Pennut syntyivät 7.4.1915:
u. Jalo 257 X, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, ruskea ja mustahko
n. Mira III 143 X, om. lääketieteen kanditaatti William Kerppola, Helsinki, harmaanruskea
n. Pirkko 175 XI, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea
u. Jyry 261 X, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, ruskea ja mustahko.Tämä koira jäi junan alle 18.2.1918 ja ruhjoitui kuoliaaksi. Se oli ollut erittäin lupaava koira. Käärmeniemellä oli ollut muutenkin epäonnea koiriensa kanssa, sillä häneltä kuoli tapaturmaisesti kahden vuoden aikana neljä koiraa.

Pirkko astutettiin Hurja 255 X:llä. Pennut syntyivät 7.4.1915. Pennuista mainittakoon u. Raiku Pirkonpoika 2543 XII, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea.

Käärmeniemi astutti Pirkon A. W. Krögerin Leiju 174 XI:llä. Tässä yhdistyivät Nurmes- koirat emän ja isän puolelta. Pennut syntyivät 2.5. 1918:
u. Panu 2525 XII, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea
u. Poika Nallikka 2536 XII, om. tohtori A. W. Kröger, Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1920. III AVO luokka Helsinki 1921
n. Hulivili 2625 XII, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea, III kilp. Simola 1919
n. Tyttö Nallikka 2730 XII, om. tohtori A. W. Kröger, Viipuri, musta ja ruskea
u. Huli, om. majuri H. Rehnbäck, Viipuri.

Pirkko sai 4.6.1920 yhdessä Valtti 2588 XII:n kanssa pennut. Tästä syntyi aikoinaan varsin runsaasti siitokseen käytetty urospentu:
u. Ajo II 3300 XIII, om. liikemies A. Melto, Terijoki, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1922, III AVO luokka Viipuri 1923.

Ajolla astutettiin T.Taposen Ralle (i.Taru 2790 XII e.Liisa V 2653 XII). Pennut syntyivät 6.6.1924. Nimekkäin näistä pennuista oli n. Maiju 5004 XIV, om. kauppias T. Kirjavainen, Raivola, mustanruskea valkeilla merkeillä, III AVO luokka Viipuri 1925, II mets.koe Raivola 1927.Ripan (i. Jalo e. Hely) kanssa pennut syntyivät 8.3.1923:
u. Jahti 5175 XIV, om. K. Pispa, Raivola, musta ja ruskea. II AVO luokka Raivola 1925, I mets.koe Raivola 1925u. Tomi 5275 XIV, om. P. Laukkanen, Terijoki, musta ja ruskea
n. Siro 5379 XIV, om. luutnantti H. Nousiainen, Terijoki, musta ja ruskea, II AVO luokka Raivola 1925, II mets.koe Raivola 1925.Ajon ja Palo 5360 XIV:n kanssa pennut syntyivät 1926:u. Pyry J 6510 XV, om. Kalle Juvonen, Lieksa, musta mantteli alapuoli ruskea, III AVO luokka Joensuu 1928
u. Kaiku IV 7899 XVI, om. O. Nousiainen, Viipuri, mustanruskea, III AVO luokka Viipuri 1930.

Seuraavat pennut Pirkko sai yhdessä Ajo 2434 XII:n kanssa. Pennut syntyivät 11.3.1922. Tässä yhdistelmässä yhdistyivät jälleen Nurmes- koirat sekä emän että isän kautta:
n. Peikko K 5034 XIV, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1925.
n. Heilu 3510 XIII, om. Johan Kannas, Viipuri, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, II AVO luokka Viipuri 1923.

Viimeiset pentunsa Pirkko sai yhdessä Rai Vilpas 3426 XIII kanssa. Ne syntyivät 8.1.1925. Nimekkäin näistä koirista oli n. Haku 4895 XIV, om. Yrjö Mikhula, Viipuri, tummanruskea.

A. B. Halme käytti siitokseen jonkin verran myös uros Briha 1915 VII. Se astui O .F. Herrasen Prima 77 VIII:n. Pennut syntyivät 26.7.1913:
n. Hilli 813 VIII, om. kielenkääntäjä Rob A. Seppänen, Viipuri, musta ja ruskea
n. Huima Prima 357 IX, om. Viljo Pietinen, Viipuri, mustanruskea, lyhytpäinen, ruumis liian pitkä, häntä kaareva ja asennoltaan huono. Tälle koiralle sattui tapaturma junassa 15.9.1914. Koiran pyrkiessä ulos Hovinmaan asemalla sen toinen takajalka jäi vaunun seinän ja ovikiskon väliin, joten koira oli jäänyt jalastaan ilmaan roikkumaan. Mutta koska Huima oli ollut nuori sen jalka oli parantunut aika nopeasti ajokuntoon.
u. Arpa Vouti 283 X, om. kelloseppä Alfred Oksala, Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1916
n. Ujo 311 X, om. Onni Lång ja J. Eränen, Sakkola, mustanruskea.
u. Poju, om. W. Litzen, Jääski, musta ja ruskea
u. Huli Prima 351 IX, om. Viljo Pietinen, Viipuri, mustanruskea.

Aikaisemmin mainitusta Rexin ja Viiran pennutuksesta syntyneestä Nurmes Harmista tuli yksi Nurmes-koirien kantanartuista. Se oli ollut suuri ja vahva, kolmivärinen hieman "hiirenkarvainen" hyvä periyttäjänarttu. Se sai Joensuun näyttelyssä 1909 I palkinnon penikkaluokassa ja II palkinnon voittajaluokassa, Kuopion näyttelyssä 1910 se sai I AVO ja KA voittajaluokassa. Harmi oli ollut erittäin sitkeä ajuri, peräänantamaton, hieman hakulöysä koira.

Harmi sai pennut 27.2.1911 yhdessä sen aikaisen huippu- uroksen Panu III 1905 VII:n kanssa:
u. Nurmes Kari 362 VIII, om. Kiiskilän Metsästysyhdistys, teräksen harmaa, I AVO luokka, I metsästys luokka Viipuri 1912
u. Nurmes Kiista 363 VIII, om. Kiiskilän Metsästysyhdistys, teräksen harmaa, valkoiset merkit, I metsästys luokka Viipuri 1912, vaaleat silmät, vankka, hieman kiero häntäinen
n. Nurmes Kisa 792 VIII, om. Kiiskilän Metsästysyhdistys, musta, ruskea, valkoiset merkit
n. Nurmes Ulla II 138 XI, om. A. Uddström, Oravainen, musta, ruskea ja valkoiset merkit.
u. Nurmes Vaara 22 X, om.A. Porthan, Joensuu, harmaa etukoivet sisäänpuristuneet, tyylitön pää ja vaaleat silmät.
u. Nurmes Harmi II, om. A. Chambergs, Helsinki, musta ja ruskea, valkoiset merkit.
Lisäksi yksi urospentu meni Rafael Reiniuskselle, sen nimestä ei ole tietoa.

Uddström astutti Ulla II:n Vasa Tammen kanssa. Pennut syntyivät 2.11.1917:
u. Tjohej 136 XI, om. johtaja Axel Uddström, Oravainen, musta ja ruskea valkeilla merkeillä
n. Tjinona 137 XI, om. johtaja Axel Uddström, Oravainen, musta ja ruskea valkeilla merkeillä.

　 

　

Sallyn pennutukset 3 (Sally-Lahja)

Onnistunein Sallyn pentueista lienee ollut paritus pielisjärveläisen Evert Dybergin Lahjan kanssa. Pennut syntyivät 23.8.1896. Lahja oli ollut omistajansa sanojen mukaan vankka, punaisenruskea, kohtalaisen kaunis. Lahjan isä oli kirjailija Juhani Ahon Passe, joka oli ollut kaikesta päätellen vanhaa suomalaista herraskartanosukua. Väriltään se oli ollut kastanjan ruskea, hieman matalajalkainen koira. Passe oli ollut Juhani Ahon mukaan liian lyhytajoinen, ja ajo oli ollut myös katkonaista, minuutin ja kahden “taptia” liikaa. Lahjan emä oli Jäntä. Se oli mustapilkkuinen ja sen omisti P. Sahlstein.
Tästä pentueesta syntyivät sellaiset kuuluisat nurmeslaiset suvunjatkajat kuin n. Wirkku, om. metsänvartija J. Mustonen, ja u. Bob, om. hovioikeudenasessori Achates Andelin sekä n. Villi 651, om. eläinlääkäri N. Helenius Nurmes. Niiden väri oli punaruskea, mantteli tummahko, ja niillä oli vahva kaula.
Villi astutettiin saman omistajan Nissellä. Tästä syntyi 10.6.1898:
u. Rulle, om. Alex Törnros, Helsinki. Muista tämän yhdistelmän pennuista ei ole tietoja.
Sensijaan Bob ja Wirkku saavuttivat mainetta Nurmeksessa sekä loistavina ajajina että jälkeläistensä takia.Wirkku oli ollut kuten emänsä punaruskea , ja sillä oli olluterinomaiset jalat ja käpälät. Kooltaan se oli ollut keskikokoinen ja ruumiiltaan tiivis. Bob oli ollut tummamanttelinen, vaalea kaulainen ja -jalkainen, keskikokoa suurempi, ja sillä oli ollut erinomaiset jalat ja käpälät. Wirkusta kirjoitettiin sekä P. Lyytikäisen ajokoirahistoriassa että Suomen Kennelliiton historia I:ssä niin jotta Wirkku olisi saanut legendaarisen maineen ajajana Nurmeksen ympäristössä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaikka toki Wirkkukin oli ollut loistava koira. Se koira, joka sen maineen saavutti kotiseudullaan oli ollut u. Bob. Se oli ollut kaikkien vanhojen nurmeslaisten metsänkävijöiden ihailema ja taivaaseen asti ylistämä. Sitä kutsuttiin yleisesti nimillä “drifmaskin” ja “unicum”. Näissä koirissa ei esiintynyt sukunsa heikkoutta, vaan ne olivat olleet mieluummin tiukkasuisia, niin kuin silloin sanottiin.
Virkku astutettiin Hännisen Träff III:lla (Nurmes-kennelin kantakoira). Pennut syntyivät 7.3 1904:
u. Kuule 1434, om. varatuomari T. E. Berner, Sakkola, musta ja ruskea, ohuet takajalat, muuten moiteeton, jalo vaikutelma, III AVO luokka Helsinki 1907.
n. Kaiku V, om. varatuomari T. E. Berner, Sakkola, ruskea, heikko ja hintelä.
Nämä koirat astutettiin myös keskenään. Pennut syntyivät 1910:
n. Nunna 602 VIII om. J. Suomalainen, Joensuu, mustanruskea.
Kaiku astutettiin Hektor 170 VIII:lla. Tästä syntyi narttu nimeltään Boe Lesta, om. G. E. Borg. Tämä astutettiin myös Hektorilla, josta syntyi n. Boe Driva, om. G. E. Borg.
Boe Driva astutettiin Dux Trio 438 X:llä. Pennut syntyivät maaliskuussa1919:
u. Boe Pruck 2440 XII, om. tohtori N. A. Berner, Hämeenlinna, musta ja ruskea, II AVO luokka Helsinki 1921
u. Boe Puff 3307 XIII, om. vapaaherra Carl Wrede, Uusikylä
n. Boe Piff 3481 XIII, om. vapaaherra Carl Wrede, Uusikylä,musta ja ruskea
n. Boe Aissa 2601 XII, om. rakennusmestari HugoDunncker, Kauniainen.

Boe Aisan ja Ducin pentue

Koska Virkku ja Bob olivat aikoinaan sukunsa parhaat koirat, sen takia ne varmasti paritettiin keskenään ja tästä syntyi vuonna 1902 neljä pentua, tietoja on säilynyt kolmesta:
W. Linnoilan Karmasta, J. Kuittisen Pyrystä sekä nahkuri Olkkosen kuuluisa Vilistä.
Vilin kuuluisuus ei johtunut ajotaidoista vaan siitä että se oli ollut erinomainen periyttäjä. Nämä kaikki koirat olivat olleet vain keskinkertaisia ajajia, ja ne olivat kaikki keskikokoisia,  mustanruskeita, hyväjalkaisia tyypillisiä sukunsa edustajia. Pyryä oli vaivannut löysyys metsässä; Karma ja Vili eivät niinkään olleet löysiä.
Linnoilan Karma astutettiin O. W. Timosen Hipalla 1857 VII. Tästä syntyivät 23.3 1909
u. Pejla Hei 128 VIII, om. W. Linnoila, Nurmes, musta ja ruskea, hieman vaaleaa rinnassa. Hyvä palkintoluokka Kuopio: 1912, I K.A.O. kilp. 1912, punaruskea, musta mantteli, voimakas rakenteeltaan, mutta suhteellinen, ainoastaan päässä vikaa, koska otsa oli litteä ja ilman otsakulmaa.
n. Kara 583 VIII, om. tilanomistaja Viljo Suhonen, Nurmes.
Koira oli ollut ruskea, mustalla manttelilla. Sillä oli ollut kaunis selkälinja, hyvät jalat, iso pää, takakorkea. K.A AVOluokka Helsinki 1914. Se oli ollut erikoisen hyvä koira, jota ei ollut vaivannut löysyys ollenkaan. Se oli hukkunut Pielisen jään pettäessäsen alta lokakuussa 1916. Se oli ollut Suhosen Pielisen kennelin kantanarttu.
Kara astutettiin Caloniuksen Nurmes Kyröllä (Panu III 1905 e. Nurmes Harmi). Tästä syntyivät pennut 31.3 1913:
u. Pielisen Remu 317 IX, om. maanviljelijä M. J. Heikura, Nurmes, ruskea mustalla manttelilla
n. Pielisen Kuri 538 VIII, om. Viljo Suhonen, ruskea mustalla manttelilla
n. Pielisen Kiro 537 VIII, om. Viljo Suhonen, ruskea mustalla manttelilla, kaulassa hieman valkoista.
Pejla Hej astui Pejla Karman 131 VIII:n (i.Nurmes Rex e. Pejla).Tästä syntyivät 20.8 1911:
u. Pejla Rappo 385 VIII, om. Georg Wallin, Iisalmi. Hyvä palkintoluokka 1912 Kuopio: punaruskea, musta mantteli,karamellipää, vaaleat silmät, korkea rakenteinen, karkeatekoinen häntä, rinnan syvyys suurenmoinen.
u. Pejla Panu, om. metsänhoitaja Otto Heikinheimo, Nurmes; musta, hieman valkoista rinnassa, kippura häntäinen.
Pyry astutettiin Nurmes- koirien kantaisällä Träff III:lla. Eloon jäi tästä yhdistelmästä vain kaksi urospentua, nimittäin Jalu ja Panu.
Jalun omisti J. Kuittinen Nurmeksesta. Jalu oli ollut mustanruskea, keskikokoinen, väsymätön. Sitäkin vaivasi sukunsa kirous metsässä, eli se oli löysähkö. Se astui Paavo Pyykösen n. Helyn. Tästä menivät pennut metsämiehille, joten niistä ei ole tarkempaa tietoa.
Panu sitävastoin oli kuuluisampi koira. Varsinkin Lieksassa sitä pidettiin loistavana koirana. Sen omisti lieksalainen kauppias J. Ahonen. Panu oli ollut keskikokoinen, tiivis, kevyt, hyväjalkainen, mustanruskea. Lieksassa päin Panua kutsuttiin yleisesti “ajokoneeksi”- vahinko vain ettei
se näyttänyt taitojaan kilpailuissa, koska sillä olisi ollut siihen hyvät ominaisuudet. Panu oli myös erinomainen kettukoira. Ahonen piti Panua aina hyvän koiran esikuvana ja käytti sitä siitokseen aika paljon.
Kuuluisin Panun pentu syntyi parituksesta lieksalaisen nimismies J. Kuivalaisen n. Hein
kanssa. Hei oli ½- hammarströmiläistä verta. Pentu, joka syntyi 1911, oli nimeltään Tösse 560 VIII, om. maanviljelijäAllan Ryynänen, Vieki.
Toinen pentu tästä parituksesta oli ollut nimeltään Tomme. Sen oli omistanut Heikki Niskanen Jamalista. Se oli ollut tyypillinen sukunsa edustaja. Tommen kerrottiin ajaneen hyvin jo vuoden vanhana. Se oli ollut myös erinomainen kettukoira. Se on ollut varmaa, että Tomme oli saanut harjoitusta, sillä Niskanen oli ampunut joka syksy yksinään 70 - 80 jänistä. Tommea ei tiettävästi käytetty siitokseen. Mitään tietoja siitä ei ainakaan ole löytynyt.

Tösse, om. Allan Ryynänen, Vieki

Tösse sitävastoin sai kuuluisuutta aikoinaan erinomaise na koirana. Siitä kirjoitettiin aikakauskirjassa 1918 seuraavaa:
“Esitän tässä perusteluni syistä, jotka kohottavat Tössen silmissäni arvokkaimpien ajokoirien joukkoon, niin näyttelykoirana kuin käyttökoiranakin sekä siitoskoirana”.
Lauri Forss aloitti näillä sanoilla ja jatkoi: ”Tösse oli mielestäni suvultaan mitä parhainta. Sen suonissa virtasi puoliksi ns. “nurmeslaista hammarströmiläistä” verta. Tässä suvussa on metsäkuntoisuuden lisäksi siksi voimakkaita perinnöllisiä ominaisuuksia, että hyvällä syyllä voimme sitä käsitellä aivan omana sukuna ja vielä semmoisena jonka ei tarvitse ollenkaan hävetä muitten maassamme olevien perinpohjaisellakin tarkoituksella jalostettujen rinnalla. Tössen esivanhempien suonissa virtaa samaa verta kuin Ain, Träffin ym. maasamme jalostettujen ajokoirien suvuissa. Juuri näitten alkujaan samoista koirista polveutuvien eri verilinjojen yhtymisen takia ja kun lisäksi
esivanhemmat ovat runsaassa määrässä osoittaneet samanlaisia, ei ainoastaan erikoisesti huomattavia perinnöllisiä henkisiä ominaisuuksia, vaan myös ruummillisia, pidän Tössen suonissa virrannutta verta siksi arvokkaana, että se oikein käytettynä olisi voinut tulla perin tärkeäksi tekijäksi tulevan ajokoiramme luomisessa. Mitä taas Tössen ulkonäköön tulee, niin täytyy sanoa että kyllä sen rakenne, liikkeet ja ryhti eivät voineet olla hivelemättä metsämiehen silmää, juuri sellaiset työvälineet jalat ja tassut toivoisin ajokoirallemme. Huolimatta rumasta mustanruskeasta väristä on Tösseä pidettävä ulkomuotonsa puolesta ensimmäisten joukkoon kuuluvana, josta todistuksena olkoon Joensuun näyttelyssä 1915 saavutetut 1 AL, 1 metsästyskoeluokka, 1 VOI sekä kunniapalkinto.
Metsäkuntoisuuden julkisena tunnusteena mainitaan taas 1 palkinto Karjalan ajokoiraosaston kilpailussa Nurmeksessa 1912 sekä III palkinto Vuonislahdella 1916. Olin tilaisuudessa kuulemaan useita kymmeniä ajoja joka syksy Tösseltä ja täytyy sanoa, että yhä korkeammalle se joka kerta silmissäni kasvoi. Toissa syksynä se ensi kerran osoitti löysyyttä, olin sen siksi usein todennut. Tössekin oli siis vanhetessaan saanut sukunsa heikkouksen, sillä onhan hammarströmmiläisen suvun “kirous” juuri löysyys, joka vasta tosin ilmenee koiran vanhetessa. Olin tätä ennen pitänyt Tösseä jopa liian tiukkana.
Huolimatta tästä oli Tössessä sellaisia avuja metsässä, joita ani harvoin tapaa. Kaikki sen liikkeet, tulinen ja järkevä etsintä tarjosivat metsämiehelle näyn, jota oli nautinto katsella, ja kun pupuparka eteen joutui, niin silloin alkoi leikki, joka ei hevillä tauonnnut, ja jänis sai pitää töppöset allaan päästäkseen joutumasta vinhasti kiitävän, tulisesti huutavan hurtan pihtien väliin.
Erikoisesti vielä huomautan, että Tösse herätti mieltymystä myös harvinaisella älyllään ja kiltillä käytöksellään. Sisällä se oli rauhallinen niin kahleissa kuin irtikin ja totteli
pienintäkin viittausta. Metsästysmatkoilla sai sen pitää ilman kahleita kärryillä tai istuimen alla, eikä se hievahtanutkaan kulkipa tie millaista kivikkoa tahansa ennen kuin sai luvan. Ihmisille se oli ystävällinen, mutta vertaistensa koirien joukossa karski ja aina herra ollen tappeluissa notkea kuin kärppä.
Nämä harvat kuivat sanat eivät ole tarkoitetut miksikään mielenylennykseksi tai nautinnoksi lukijalle.
Ainoastaan olen siksi kirjoittanut, että jälkimailma näkisi, millaisen käsityksen Tösse jätti itsestään sellaiseen henkilöön, joka oli sen kanssa paljon tekemisissä niin metsässä kuin muuallakin ja jolle se entisen isäntänsä ohella oli parhaiten tuttu. Ja varma on, että samaan tulokseen tuli jokainen, joka sen läheisesti tunsi. Rohkenen kuitenkin ennustaa, että nämä jalot ominaisuudet eivät ole menneet hautaan Tössen mukana, vaan että niin äärettömän vähän kuin sitä ehdittiin siitokseen käyttää samasta suvusta on vielä tuleva yksilöitä, jotka voivat vielä kivuta tähtienkin joukkoon ajokoiriemme joukossa.”
Näin siis kirjoitti Lauri Forss Tössestä. Viimeisessä lauseessaan Forss oli oikeassa, sillä suvusta nousi vielä tähtiäkin ajokoirien joukkoon.Ryynänen möi Tössen Imatralle Antti Tanttulle, A. Lampenille ja H. Sandbergille. He aikoivat käyttää Tösseä runsaammin siitokseen, mutta valitettavasti Tösse kuoli vesikauhuun pian Imatralle jouduttuaan. Myynnin syynä oli varmaankin se, että Tösse oli loukannut toisen takajalkansa niin pahoin, ettei sillä voitu enää kilpailla. Loukkantunut jalka alkoi vaivata rasituksessa. Tösse ei ollut vielä täyttänyt seitsemää vuotta kuollessaan. Se olisi siis ollut parhaassa iässä.

Hippa Fox, Tösse, Hiien Hirvas ja Jasse

Tösse astui muutamia koiria, mm. Lauri Forssin Hippa Fox 381 VIII:n samoin nurmeslaisen Haatasen Kati- nimisen nartun, jota vaivasi jonkinmoinen löysyys metsässä. Aikauskirjoissa Katin omistajaksi on merkitty virheellisesti Kiiskinen. Lisäksi Tösse astui muitakin koiria.
Tössen ja Hippa Foxin pennut syntyivät 27.4 1915:
u. Hiien Hirvas 2461 XII, om. Lauri Forss, Nurmes, ruskea
u. Hiien Ukki 2462 XII, om. A. Wesman, Kerava, punaruskea
u. Hiien Hirmu 2460 XII, om. J. Uggeberg ja T. Holopainen, Helsinki, myöhemmin eläinlääkäri J Bruning, ruskea mustalla manttelilla, ruma pää, pitkävartaloinen, hyvä kokonaisuus. II AVO luokka Helsinki 1919
u. Lippo 264 X, om. A. Nyman, Joensuu, tummanruskea
u. Salon Poju 129 X, om. J. Hultin, Kitee, mustanruskea
n. Salon Sikke 132 X, om. J. Hultin, ruskea.
Hippa Foxin pennuista osalle tuli kennelnimi Hiien ja osalle Salon, Forss ja Hultin kasvattivat pennut yhdessä, ja Hippa Fox oli Hultinin entinen koira.

Hiien Ukilla astutettiin Maija 2664 XII. Tästä syntyivät 2.6.1919:
n. Stina II 2714 XII, om. A. Nyström, Helsinki, musta ja ruskea
n. Lady, om. J. Suomela, Turku.
Stina astutettiin Raj 2788 XII: kanssa. Pennut syntyivät 17.7.1921:
n. Bela III 3768 XIII, om. Edvin Kåhre, Porvoo, musta ja ruskea, III AVO luokka Helsinki 1922
n. Klinga 3797 XIII, om. S. Antel Anttila, musta ja ruskea, III AVO luokka Helsinki 1922.
Hiien Hirmulla astutettiin Zagora 121 IX. Pennut syntyivät 20.5 1918. Pentuja syntyi kaikkiaan kahdeksan:
u. Rex fråm Kilo 2781 XII, om. H. G. Nymalm, Kilo, musta, ruskea ja valkoiset merkit, hyvinrakentunut, mutta liian isokokoinen, selässä pehmeyttä, I AVO luokka Helsinki 1919.
Tössen ja Haatasen Katista syntyivät pennut 22.4. 1914:
u. Jymy Katista 126 X, om. kauppa-apulainen Tauno Haatanen, Nurmes, ruskea
u. Poju Tössenpoika 448 X, om. metsätöiden johtaja M. Holopainen, Nurmes, musta ja ruskea. Tämä koira oli muistuttanut isäänsä, sillä oli tulinen vauhti, ja jänikset eivät tahtoneet pysyä elossa sen edessä. Sitäkin oli tosin vaivannut melkoinen löysyys metsässä.
n. Jurtti Tössentytär 130 X, om. kauppias E. H. Kuittinen, Nurmes, ruskea. Jurtti oli kuollut pennutukseen ja pennut samoin.
n. Soma 26 X, om. asemapäällikkö Alfred Nyman, Joensuu, mustanruskea, jalo, kevytrakenteinen, vaaleat silmät ja käyrä häntä. III AVO luokka Joensuu 1915
n. Vili Katista 133 X, om. kauppa-apulainen Tauno Haatanen, Nurmes, tummanruskea. Vili oli kuollut penikkatautiin.
u. Jasse 806 VIII, om. Lauri Forss ja Allan Ryynänen, mustanruskea, hyvärunkoinen, kaunis pää, lyhyet lavat, huonot takajalat, vaaleat silmät. III AVO luokka Joensuu 1915
u. Ruma, om. metsänhoitaja Hjalmar Fabricius, Hammaslahti
u. Tuhlari, om. Lauri Tolvanen, Nurmes, myöhemmin Alfred Nyman, Joensuu, mustanruskea.
Tuhlaria käytettiin astutuksiin ja siitä oli varsin hyviä jälkeläisiä. Ainakin Panu Jakin sukutaulussa Tuhlari esiintyy useamman kerran.

Nyman astutti Soman Tej av Lyykkylällä 1121 V. Pennut syntyivät 1916. Näistä mainittakoon u. Jehu 54 XI, om. Urho Kallio, Viipuri, musta ja ruskea.
Rumalla astutettiin joensuulaisen E. Dahlströmmin Kyttä. Tästä syntyivät pennut 21.3 1926:
n. Huli 6509 XV, om. metsänhoitaja Hjalmar Fabricius, Hammaslahti, mustanruskea, hyvät jalat ja käpälät, liian lihaksikas pää, selkä hieman painuksissa, III AVO Joensuu 1928, III metsästyskoe Värtsilä 1928
n. Penu 7260 XV, om. Aarne Huovinen, Joensuu, mustanruskea
n. Vili F 7261 XV om. metsänhoitaja Hjalmar Fabric ruskea. III AVO luokka Joensuu 1928.
Fabricius astutti Rumalla oman narttunsa Huli 6509 XV:n. Tästä syntyivät pennut 25.2 1928:
u. Huima 7064 XV, om. tohtori O. A. Kosonen, Joensuu, tummanruskea, musta mantteli, hyväpäinen, huonohkot jalat, hento ja kevyt, III nuortenluokka Joensuu 1929. III AVO luokka Joensuu 1931
u. Mutti 7065 XV, om. metsänhoitaja Hjalmar Fabricius, Hammaslahti, mustanruskea, hyväpäinen, hento ja kevyt.III nuortenluokka Joensuu 1929, III AVO luokka Joensuu 1931
u. Punni 7066 XV, om. metsänhoitaja Hjalmar Fabricius, Hammaslahti, punaisenruskea, III nuortenluokka Joensuu 1929
u. Ukko II 7067 XV, om. metsänhoitaja Hjalmar Fabricius, Hammaslahti, mustanruskea, sopivankokoinen, tumman kauriinvärinen koira, moitteettomasti rakentunut, hieman hento ja kevyt, kaunis pää, III AVO, III nuortenluokka Joensuu 1929.
Tössen ja Katin pennuista paras koira oli ollut Tuhlari, om. Lauri Tolvanen Nurmes, Tolvanen myi Tuhlarin myöhemmin A. Nymannille Joensuuhun. Siellä sitä käytettiin jonkin verran siitokseen.
Nyman astutti Tuhlarilla oman narttunsa Saaran. Tästä syntyi n. Huli, om. Urho Sormunen, Jakokoski. Tuhlarilla astutettiin myös P. Kohosen Hepe, josta syntyi n. Halle, om. P. Kohonen.
Tösse astui matkaselkäläisen kauppias O. M .Tikan Jaanan. Tästä syntyi 7.5 1916 kaksi urosta ja viisi narttua. Lieksalaisella sahanhoitaja Nestori Lapilla oli ollut narttu Narri, joka oli ollut täysruskea. Sitä pidettiin aikoinaan hyvänä kettukoirana. Narrin veli Isopoika oli Murtorannalla isäntä Jussi Toivasella. Se oli ollut jalo ja kevytrakenteinen koira, kuitenkin varsin suuri n. 64 - 65 cm. korkea. Se oli ajanut yleensä niin nopeasti, että oli ottanut jänikset yleensä kiinni.
Antti Tantun Kahraa Lauri Forss oli pitänyt yhtenä Tössenpa parhaista pennuista. Valitettavasti tämä koira kuoli tuntemattomaan koiratautiin v. 1919.
Forssin Hiien Hirvasta ennätettiin käyttää siitokseen vähän. Forssilla oli jo suunnitelma alkaa käyttää Hirvasta laajemmalti siitokseen, jotta “hammarströmiläinen” suku vahvistuisi, mutta sille kävi niin kuin monelle muullekin sen ajan koiralle: se joutui vesikauhun uhriksi.
Palataanpa jälleen Ahosen Panuun ja todetaan, että siitä tuli muitakin hyviä jälkeläisiä kuin Tösse. Ahosella itsellään oli ollut Panun pentu n. Hippa (i.Panu e.Rokka).
Tämä astutettiin Veli Kotkalla, ja tästä syntyi u. Hoppu, om. Elis Kyander, Lieksa. Se oli ollut täysruskea, ajanut tyydyttävästi. Kyander kävi Hopun kanssa kokeissakin, mutta sillä ei ollut suurempaa menestystä. Toinen pentu Hipasta oli Saku.
Tähän koiraan liittyy mielenkiintoinen tarina. Kun Hipan pennut olivat syntyneet, niin Sakulla oli nykyisen Suomen ajokoiran värit, joita ei niinkään suosittu siihen aikaan. Niinpä Kyander otti tehtäväkseen hävittää koiran. Hän joko myi tai antoi sen Kylänlahteen. Oli mennyt vuosi aikaa, kun johtaja Mauro sattui menemään tuon isännän luo kylään. Hän huomasi samalla Sakun ja osti sen itselleen. Tästä Sakusta kehittyi varsin hyvä ajuri, ennen kaikkea sisukas. Se oli ollut nopea löytäjä, mutta ilmavainuisena hieman epävarma huonolla kelillä. Saku sai olla paljon metsässä, mutta se sai muutenkin harvinaislaatuista harjoitusta. Kun siihen aikaan ei ollut autokyytiä isännällekään- saati sitten koiralle, Saku sai juosta matkat metsään ja takaisin, joskus varsin kovastikin.
Koska Mauro oli ollut varsin innokas raviurheilun ystävä, niin hän ajoi hyvällä juoksijallaan myös metsästysreissuja. Sakun luonne oli ollut harvinainen ajokoiralle. Se oli melkein vihainen, kun oli sille päälle sattunut. Kerran oli nuorempi Mauro halunnut lähteä Sakun kanssa metsään, mutta Sakupa oli ollut asiasta eri mieltä. Kun Mauro oli ottanut ketjusta kiinni, niin Saku oli mennyt koppiinsa ja irvistänyt sieltä eikä meinannutkaan lähteä sieltä minnekään. Koppi oli kaadettu nurin, että kyllähän se tällä keinolla saadaan mukaan, mutta Saku oli irvistänyt vielä hurjemmin eikä ollut suostunut lähtemään metsälle.Saku oli pitänyt isäntänään vanhempaa Mauroa, joten se ei ollut lähtenyt nuoremman mukaan.
Kovan lieksalaisen ajokoiramiehen Viktor Rotkon isällä oli tästä samasta pentueesta Krisa- niminen narttu. Se oli ollut hidas ajaja mutta varma. Rotko ja Mauro olivat metsästelleet paljon yhdessä, ja nämä koirat Krisa ja Saku olivat täydentäneet hyvin toisiaan. Se oli ollut erinomainen koppelipari.
Nyt palataan Pyryn sisaren Olkkosen Vilin parituksiin ja pentuihin. Vilin pennuista sanottiin aikoinaan, että niitä joutui ymmärtämättömiin käsiin Nurmeksessa aivan maan vaivaksi asti. Onneksi ne vanhempana joutuivat sellaisiin käsiin, että niitä käytettiin jopa kilpailussa ja näyttelyissä. Varsinkin Träff III:n kanssa astutukset kaksi kertaa olivat erittäin onnistuneita.
Pennut syntyivät 4.4.1905 sekä helmikuussa 1906.
Kaikista pennuista tuli erinomaisia ajureita. Tässä ovat ne koirat, joista on tietoja:
u. Hippa 1857 VII, om. O. W. Timonen, Nurmes
n. Neppe 601 VIII, om. Lauri Tolvanen, Nurmes
n. Pikku-Vili 2038 VII, om. E. Sopanen, Viipuri,tyydyttävä palkintoluokka Kuopio 1912. K.A AVO luokka Viipuri 1912, punaruskea, mustat korvan päät, ilman suoranaisia vikoja tai ansioita, karamellipää
n. Riitta 2046 VII, om. K. Westerlund, Joensuu
n. Walpas, om. asioitsija K. Näsänen, Joensuu
u. Peni, om. nahkuri Olkkonen, Nurmes
n. Rokka, om. metsänhoitaja Grundström, Lieksa.
Riitta astutettiin Poika nimisellä uroksella. Tästä syntyivät pennut 25.5.1911.
n. Sumu, om. August Seppälä
u. Pojan Bella 609 VIII, om. J. Suomalainen, Joensuu, mustanruskea
n. Ellu 20 X, om. kruununvouti J. Hultin, Joensuu, musta ja ruskea.
Sumu astutettiin Valpas 355 IX:llä. Tästä syntyivät pennut huhtikuussa 1919:
u. Mårri 2516 XII, om. diplomi-insinööri Einar Bergh, Turku, musta ja ruskea.

Valpas astutettiin isällään Träff III:lla. Tästä syntyi 15.4.1906.
n. Vainu Tikkala 73 VIII, om. K. ja J. Massinen, Värtsilä, musta ja ruskea, I AVO luokka II VOI luokka Viipuri 1911.

Vainu astutettiin Ressu Ainrodulla. Tästä syntyi uros Vaino, joka astui Heila III:n 1983. Tästä syntyi pennut 29.4.1914.
u. Orpo 2521 XII, om. Alfred Waldström, Rajujärvi, kolmivärinen.
Lisäksi Vili astutettiin Nurmes Rexillä. Tästä syntyi ainakin n. Sisko 2049 VII, om. O. Lavola, Joensuu, III AVOluokka Joensuu 1909.

 

Hippa, O.W.Timonen

O. W. Timosen Hippa oli ollut kookas, vankka koira, mutta samalla se oli kevyt ja jäntevä. Metsässä se oli ollut sisukas,uupumaton kettujen ja jänisten ajaja. Sitä vaivasi
kuitenkin jonkinmoinen löysyys metsässä. Hipan kohtaloksi koituivat kateelliset metsämiehet. Se menehtyi “salamurhaajan” käsien kautta.
Hippa menestyi näyttelyissä hyvin, se sai Joensuussa 1909 II AL, III VOI, Kuopiossa 1910 I AL, I VOI, Hippa oli ollut kolmivärinen: musta, valkoinen ja ruskea.
Hippaa käytettiin siitokseen jonkin verran, varsinkin Nurmes- kasvattajanimellä varustettujen koirien kanssa. Se astui mm. Nurmes Viiran, Nurmes Pahan, Nurmes Palkan,Nurmes Heilan, Karman ja Tytön.
Kuuluisin Vilin pennuista oli Lauri Tolvasen Nurmeksen Ylikylästä omistama narttu Neppe 601 VIII. Ulkomuodoltaan se oli ollut hyvärunkoinen, lyhytselkäinen, hyväjalkainen, tiivistekoinen, lyhytkaulainen, ja sillä oli ollut suippeneva kuono, otsakulma oli puuttunut, väriltään se oli ollut mustanruskea valkein merkein sekä kranssi kaulainen.

Neppe, Lauri Tolvanen

Nepestä sanottiin, että uupumattomampaa ja tasaisempaa ajoa ei metsämies enää olisi kaivannut. Neppe osallistui kolme kertaa kokeisiin. Tosin kaksi niistä tuli vain merkityksi rotukirjaan. Tämä ei ollut mitenkään tavatonta siihen aikaan, että koetta ei tullut merkityksi. Neppe ei ollut ajon aikana löysä, tosin ennen ylösottoa oli äänähdellyt. Vanhempana olivat Nepenkin leuat hieman löystyneet.
Viktor Rotkolle oli Tolvanen kertonut Nepestä seuraavaa:
“Hän oli ollut veljensä kanssa metsällä Maaselän suunnalla syyskuun loppupuolella. Neppe oli ajanut aamusta iltaan. Jäniksiä oli niin runsaasti, että kun jänis oli kaadettu niin välittömästi oli uusi ajo käynnissä. Kun illalla alettiin jäniksiä laskea, niitä oli yli kolmekymmentä. Se oli ollut sitä riistarikasta aikaa. Neppe olikin ollut ilmiömäinen ylösottaja.”
Siitä kokeesta, jota ei ollut merkitty rotukirjaan, oli Tolvanen kertonut Rotkolle seuraavaa: “Silloin oli ollut kokeessa ajoaika 6 tuntia, kun Neppe oli ajanut jo melko pitkään, niin jänis oli tullut miesten näkyviin ja kohta koira perässä. Kun Neppe oli huomannut miehet niin se oli aivan kuin hämmästynyt, että mitäs tämä, kun ette ole jänistä ampuneet.
Kohta kuitenkin koira oli toipunut hämmästyksestään ja jatkanut ajoaan. Jänis oli jäänyt kohta Nepen hampaisiin, katkoa ei ollut kuitenkaan kestänyt kuin 4 minuuttia kun uusi jänis oli jo Nepen edessä. Tolvanen oli ihmetellyt sitä ettei Nepelle ollut annettu ensimmäistä palkintoa, vaikka se oli ajanut ylivoimaisesti pisimmän ajon vaan ensimmäinen palkinto oli annettu toiselle koiralle.”

Saihan Neppe kuitenkin ensimmäisen palkinnon Nurmeksessa pidetyissä ensimmäisissä ajokokeissa lokakuussa 1913. Tulos oli loistava, 132 pistettä. Myöskin 1914 Viekissä pidetyissä kilpailussa Neppe sai III palkinnon 91 pistettä. Nepen koppeliparina oli Panu.
Neppe on ollut ylivoimaisesti paras koira, joka Pyysärkässä koskaan on ollut. Siitä totesi mm. Uno Bask aikakauskirjassa 1927 seuraavaa: “Paras koira mitä milloinkaan olen metsässä tavannut”.
Siihen aikaan oli Baskilla itselläänkin ollut jo hyviä koiria. Baskin veljekset olivat usein nähtyjä vieraita Pyysärkässä. Bask olisi halunnut ostaa Nepen itselleen ja oli tarjonnut siitä 300 mk ja lisäksi kolme ajokoiraa tilalle, mutta Tolvanen ei ollut myynyt Neppeä vaan sen tytön Halun 379 VIII (antoi Halu kennelille nimen). Halu ei ollut aivan emänsä veroinen koira metsässä. Sillä oli metsästetty liian paljon nuorena ja sen kestävyys ei ollut emänsä luokkaa. Toinen kuulu pentu Nurmes Rexistä ja Nepestä oli uros Hymy 1858 VII, jonka omisti joensuulainen tuomari J. Leskinen.

Hymy, J. Leskinen

Hymy on jäänyt sisarensa Halun varjoon, vaikka se oli myöskin erinomainen periyttäjä. Lisäksi tästä yhdistelmästä oli vielä Lauri Tolvasen omistama urospentu Panu.
Neppe astutettiin lisäksi Träff III:lla, ja tästä syntyi ainakin u. Hei, om. P. Pyykönen, Nurmes. Tämä Hei astui Nepen,j a siitä syntyivät helmikuussa 1908:
n. Lupi 788 VIII, om. L. Tolvanen, Nurmes, mustanruskea, valkoiset merkit. Tämä koira oli ollut erikoisesti loistava kettukoira, sitkeä, haukkunut louheen. Siltä oli ammuttu parhaana päivänä viisi kettua.
n. Kati, om. kauppa-apulainen Haatanen, Nurmes. Katia oli vaivannut jonkinmoinen löysyys metsässä.
Pasin, om. P. Pyykönen ja Nepen parituksesta syntyi Kiva W*, om. Wasastjerna, Lieksa, sekä n. Hassu 100 X, om. varatuomari Oscar Liljefors, Juuka, musta, ruskea ja valkoiset merkit, suuri, hyväselkäinen, hyvät jalat, II AVO luokka Helsinki 1914.

Kiva W* oli Wasastjernan kennelin W* kantanarttu. Se astutettiin Veli Kotkalla ja pennut syntyivät 1.8. 1911.
n. Mona Lisa W* 598 VIII, om. metsänhoitaja G. E. R Wasastjerna, Lieksa, musta ja keltaisenruskea.
Hassu astutettiin Poika 443 VIII:lla. Tästä syntyi n. Tyttö, om. M.Becker. Se astutettiin Lahden Panulla ja pennut syntyivät 15.2.1916:
n. Tuisku 72 XI, om. Heikki Grönroos, Helsinki, musta ja ruskea
n. Pyry II 73 XI, om. Heikki Grönroos, Helsinki, ruskea
u. Tuisku av Pyhäkallio, om. A.Oinonen, Viipuri.
Tuisku av Pyhäkallion kuuluisin pentu on ollut u. Ajo 2434 XII, om. johtaja Aaro Oinonen, Viipuri. Ajoa käytettiin varsin runsaasti siitokseen ja siitä tuli hyviä jälkeläisiä.

Ajo, om. A.Oinonen, Viipuri

Ajon palkinnot metsästyskokeissa: III nuo.luokka Kaitjärvi 1920, II AVO luokka Kaitjärvi 1922, I AVO luokka Kaitjärvi 1923, II AVO luokka Raivola 1923, II AVO luokka Pulsa 1924, II AVO luokka Ahvio 1924, I AVO luokka Virojoki 1925, I VOI luokka Taavetti 1925, I VOI luokka Käkisalmi 1925. Näyttelyssä Ajo sai kaksi kertaa AVO III:n Viipurin näyttelyissä 1923 ja 1925.
Oinosella oli itsellään Ajon poika Jaska 265/1, joka oli ollut varsin hyvä koira.

Nepen sisar Pikku-Vili 2038 VII, om. E. Sopanen oli ollut pienikokoinen, hienosäärinen, tiivis, lihaksikas ja mustanruskea narttu. Se oli ollut metsässä sitkeä, hyvähakuinen, mutta hieman heikkoääninen.
Vilin näyttely ja koetulokset: KA Joensuu 1909, tyydyttävä palkintoluokka Kuopio 1912.II AL Viipuri 1912, koe III Lappee 1911, Karjalan Taskumatti kilpailu Viipuri 1911, II Viipuri 1912. Viliä käytettiin jalostukseen vähänlaisesti.
Viimeiset eloonjääneet pentunsa Sally sai 25.8.1898. Pentujen isä oli nurmeslaisen eläinlääkäri Heleniuksen Nisse. Kaksi näistä pennuista esiintyi kilpailuissa, nimittäin u. Reppu ja n. Ressu om. T. Riikonen Sortavala.
Repulla oli ollut lyhyt selkä, syvä rintakehä, väriltään mustanruskea valkoisilla tassuilla ja rinnalla. Se oli ollut vahvajuoksuinen ja hyvähaukkuinen. Ressulla oli ollut pitempi selkä, hyvät jalat ja pienempi rintakehä. Väriltään se oli ollut samanlainen kuin Reppu. Haukku oli ollut kirkkaampi kuin Repulla. Ajossa ja hakutyöskentelyssä niillä ei ollut esiintynyt huolimattomuutta. Karjalan Taskumatti- kilpailuissa 1900 koirat saivat II palkinnon ja voittivat “Taskumatin”, samoin Hiitolassa pidetyissä yksityisissä kilpailuissa II palkinnon v. 1900.

Reppu ja Ressu paritettiin keskenään. Tästä syntyi n. Lady, om. H. von Essans, Sortavala. Se paritettiin Tepon 1123 kanssa. Tästä syntyivät 1906:
n. Lady II 2002 VII, om. Oksberg, Sortavala, musta, ruskea ja valkoiset merkit. I AVO luokka Kuopio 1910, tavattoman kova ja koncentreenattu narttu, jolla oli leveät reidet ja vahvat jalat sekä pieni pää. K.A VOI luokka Helsinki 1911.
u. Lord 1436 V, om. eläinlääkäri H. von Essen, Sortavala, ruskea. Vahvajäseninen, jalat ja käpälät sekä rinta vahvat, lyhykäinen kaula, etujalat hieman ulospäin kääntyneet, vahva selkä.II junioriluokka Viipuri 1906.
Reppu astui Ekon 618. Tästä syntyivät 12.3.1901.
u. Cronje 776 IV, om. August Rydman, Kotka, mustanruskea, valkoiset merkit. IV palkinto Helsinki 1902
u. Devet 777 IV, om. August Rydman, Kotka, mustanruskea, valkoiset merkit. IV palkinto Helsinki 1902. Nämä molemmat koirat olivat olleet kookkaita, komeita koiria, vahvarunkoisia, vikoina mainitaan liian paljon valkoista.
n. Heija, om. sahanhoitaja Johan Hollström, Kymi, mustankeltainen. Holsström muutti myöhemmin Lieksaan Pankakoskelle ja toi sinne mukanaan näitä ns. Kotka- koiria.
u. Turre, om. tohtori Hugo Alfthan, Kotka, mustat selkämerkit ja valkoiset merkit.
Lisäksi syntyi vielä narttu Norma (Liisa).
Tähän koiraan liittyy pieni tarina. Norma oli mennyt pentuna eräälle sukulaiselle Karjalaan, mutta verraten nuorena se tuotiin takaisin Kotkaan. Siellä se joutui rautatievirkamies Hannes Bergmanin haltuun. Ensimmäisellä metsästysretkellä Virolahdella se katosi, ja sitä ei etsinnöistä huolimatta löydetty. Norma oli kuitenkin tullut virolahtelaisen opettaja Väinö Raitakarin hoiviin. Koska koiran nimestä ei ollut tietoa, sille annettiin nimeksi Liisa. Se oli ollut keskikokoinen ja mustamanttelinen, sillä oli ollut vaaleanruskeat jalat, valkoista käpälissä ja rinnassa. Ajajana se oli ollut hidas mutta varma, jälitarkka koira. Koska sillä oli melkoinen ajovarmuus, niin se astutettiin u. Dickin kanssa. Tästä parituksesta syntyi yksi Suomen parhaista ajokoirista, nimittäin koira josta käytettiin nimeä “ajomasiina”. Koira oli u. Santtu 371 VIII. Santun omisti aluksi J. V. Merisalo, mutta kun Santtu tuli tamperelaisen T. Kaipion omistukseen niin siitä tuli se kuuluisa koira. Sitä pidettiin Suomen parhaana ajokoirana 1916 -1921.
Sillä oli “regoordi” ajoajan pituudessa voittajaluokassa, 317 min. Santun tulokset: 2 VOI I, 3 AVO I, 2 AVO II. Santtua käytettiin runsaasti siitokseen, ja tätä kautta on “hammarströmiläinen” suku säilynyt eteenpäin.

Santtu, om. T.Kaipio, Tampere

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tämä suku on ollut varsin voimakas 1900 -1920 Nurmeksessa ja Pohjois-Karjalassa. Senkin jälkeen suvun edustajat ovat niittäneet mainetta. Kun tarkastellaan näitä koiria niin voidaan sanoa, että “hammarströmiläisillä” on ollut vaikutusta luotaessa nykyistä suomenajokoiraa. Otetaan tähän vielä yksi kuuluisa ajokoira tuolta vuosisadan alkupuolelta, nimittäin Panu Jaki 8979 XVII synt. 6.2. 1924. Sen omisti viipurilainen Einari Jacklin. Panu Jakissa yhdistyvät ns. hammarströmiläiset ja Nurmes-suvut, hammarströmiläiset lähinnä isän puolelta ja Nurmes- koirat emän puolelta. Panu Jaki saatiin ensimäistä kertaa osallistumaan kilpailuihin sen ollessa jo 7 vuoden ikäinen.
Tämä tapahtui Hiitolassa syksyllä 1931. Jakin tulos oli 97 pistettä. Se osallistui kaikkiaan yhdeksään kokeeseen ja epäonnistui vain kerran. Silloin sattui oikein kunnon pakkaskoe, pakkasta 16 astetta. Sillä oli 3 VOI 1, 3 AVO 1, 1 VOI 2, 1 VOI 0. Viimeisessä kokeessaan Viipurissa 1934 Panu Jaki ei pystynyt suorittamaan koettaan loppuun, sillä sen sydän lakkasi toimimasta sen ollessa ajamassa ensimmäistä ajoaan.
Jaki oli ollut keskikokoinen, vankka ja tiivisrakenteinen, kaunisvärinen uros. Ainut vika oli hieman pehmeähkö selkä. Kotikoirana se oli ollut erinomainen, metsässä taasen melko uupumaton ja sitkeä. Haukku sillä oli ollut bassohaukku ja sitä oli tullut kuin turkin hihasta. Ylösoton aikana se oli herätellyt. Kerran se sai haulipanoksenkin itseensä joltain kateelliselta. Panu Jakia käytettiin varsin runsaasti siitokseen huolimatta siitä että sen koeura oli lyhyt. Siitä on hyviä jälkeläisiä metsämieheltä. Myös vuoden 1961 ajokuninkaan Piia 554/57K sukutaulussa esiintyy Jaki.
Wilfred Hacman oli maaottelussa 1962 saanut tutustua Piian työskentelyyn ja sen jälkeen hän oli tutkinut Piian sukutaulua ja löytänyt sieltä monien Halu-koirien lisäksi Panu Jakin kolmessa eri paikassa. Piia voitti tuon 1962 maaottelun. Ruotsissa menestyneissä suomalaisissa ajokoirissa esiintyi Panu Jaki sukutauluissa hyvin usein.
Yrjö Ritvola on kirjoittanut Pani Jakista seuraavaa: ”Sellaiset kantakoirat, kuten Panu-Jaki ovat olleet jalostustyössämme kullan arvoisia.” Panu-Jakin astumien narttujen joukossa ei ollut yhtään risteytettyä koiraa joka on ollut jalostusta edistävä seikka. Jakista on todettu myös, että miehissä oli ollut vikaa, jos jänistä ei ollut saatu reppuun Jakin ottaessa sen käsiteltäväkseen. Panu Jaki tuli 20-luvun loppupuolella ja 30-luvun alkupuolella kuuluisaksi ilmiömäisestä ajokyvystään.

Panu Jaki

Sallyn pennutukset 2

Viira (e.Lisa Fex ja i.Esa II 67 IX) astutettiin Vasa Pojk 564 VIII:n kanssa. Pennut syntyivät 8.3. 1919:
n. Viri 2741 XII, om. Emil Tapola, Kaipainen, kolmevärinen
n. Kaisa III 2635 XII, om. Lauri Kautio, Kouvola, punaruskea
n. Vaino 2733 XII, om. E. Salovaara, Kaipainen myöhemmin tehtailija Heikki Lampinen, kolmivärinen.

Vaino om. H. Lampinen

Vainon emänä mainitaan Lyytikäisen kirjassa virheellisesti Liisa Kotka. Tämä Vaino tuli kuuluisaksi koiraksi aikoinaan. Se oli Lampisen Vainon kennelin kantanarttu. Sen saavuttamat palkinnot olivat seuraavat: III AVO luokka, I palkinto siitosluokka Helsinki 1925, II mets.luokka,  II palkinto siitosluokka Helsinki 1926.  Koe palkinnot: II Kaitjärvi 1923,I Pakaa 1923, I Aura 1924, III Virojoki 1925, I Purmo 1925, III Virkkala 1925.
Vaino astutettiin yhdellä senaikaisella huippu-uroksella Syrjälän Heikillä kolme kertaa. Ensimmäiset pennut syntyivät 17.5.1923:
Vainon Aave 3680 XIII, II AVO luokka Helsinki 1924, II AVO luokka Helsinki 1915, III AVO luokka, K.M siitosluokka Helsinki 1927
Vainon Ansa 3681 XIII, om. liikkeenharjoittaja Pentti Tapio, Ylänne, musta ja ruskea valkeilla merkeillä I AVO luokka, I VOI luokka Helsinki 1924, I AVO luokka, I VOI luokka Helsinki 1925, I AVO luokka II VOI luokka Helsinki 1927
Vainon Anssi 3460 XIII, om. kauppias Nestori Jalonen, Lahti, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, II AVO luokka Helsinki 1925
Vainon Apu 3461 XIII, om. pankinjohtaja K. Kiviaho, Helsinki, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, III AVO luokka Helsinki 1926.
Seuraavat pennut Vaino sai Heikin kanssa 15.2.1924:
Vainon Heija 4833 XIII, om. insinööri Bror Ekman, Helsinki, musta ja ruskea valkeilla merkeillä.I AVO luokka, II VOI luokka Helsinki 1925, III AVO luokka Helsinki 1927
Vainon Hej 3462 XIII, om. P. Hjertherg, Turku, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, II AVO luokka Helsinki 1925
Vainon Hurtta 3463 XIII, om. Porin Rykmentin metsästysyhdistys, Turku, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, III AVO luokka Helsinki 1925
Vainon Hely 3682 XIII, III AVO luokka Helsinki 1925, II AVO luokka Viipuri 1926
Vainon Hertta 3683 XIII, om. kapteeni-luuntnantti A. Raninen, Turku, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, III AVO luokka Helsinki 1925
Vainon Hippa 5095 XIV, om. toimitusjohtaja H. Lampinen, Helsinki, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, I AVO luokka, K.M VOI luokka Helsinki 1925, I AVO luokka, III VOI luokka, I siitosluyokka Helsinki 1926, I AVO luokka, II VOI luokka Helsinki 1927, II AVO luokka Helsinki 1928, Koe tulokset: I nuort. luokka Hausjärvi 1926, III Virkkala 1926, III Porvoo 1926, II Hausjärvi 1927, III Porvoo 1927, III Hyvinkää 1928.
Kolmannet pennut Heikin kanssa syntyivät 10.2.1926:
Vainon Jalla 5099 XIV, om. K.Ytterström ja insinööri G.Jönssön, Mathidedal, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, I AVO luokka Helsinki 1928
Vainon Jenkka 5100 XIV, om. Aarne Nissinen, Kotka, mustanruskea, II AVO luokka Helsinki 1927, II AVO luokka Lahti 1928
Vaino astutettiin myös Klang af Furuborgin 3383 XIII (e.DonnaIII 3490 XIII (i. Santtu 749 VIII)kanssa. Pennut syntyivät16.3.1927. Tässäkin yhdistyivät Nurmes-veret kummankin puolelta:
Vainon King 4836 XIV, I AVO luokka, I VOI luokka Helsinki 1928, I AVO luokka, I Voi luokka Helsinki 1929
Vainon Kirpo 4837 XIV, I AVO luokka Helsinki 1929
Vainon Kaija 5101 XIV, om. maanviljelijä A.Yliselä, Kuortane, mustanruskea.II AVO luokka Helsinki 1928
Vainon Kaiho 5102 XIV, om. H.Lampinen, Helsinki, mustaja ruskea valkeilla merkeillä, I AVO luokka, I VOI luokka Lahti 1928, I AVO luokka, I VOI luokka Helsinki 1928, I AVO luokka, I VOI luokka Helsinki 1929
Vainon Kitty 5103 XIV, om. käsityöläinen C. Palmgren,Helsinki, mustanruskea, II AVO luokka Helsinki 1928,
Vainon Kuri 5104 XIV, om. Juho Pessi, Käkisalmi, mustanruskea, II AVO luokka Viipuri 1928.

Vainon King ja Vainon Kaiho

Vainon Hippa, Vainon Ansa, Klang av Furuborg ja Arpa

Myös Fex astutettiin Heleniuksen Nissellä. Tästä syntyivät 23.4.1898.
n. Klinga Fex 1166 V, om. ylioppilas W. Rosberg, Kuopio, III metsästyskoe Harjavalta 1903.

Klinga Fex astutettiin A. Pirisen Tussella. Pennut syntyi 25.5.1904.
u. Pontus, om. A. Pirinen, Kuopio, mustanruskea.
Klinga Fex astutettiin myös Kerry Beagle Drummerilla 1906, mutta astutus ei onnistunut.
A. J. Kotilaisen Pojan kanssa Fex sai pennut 8.3.1901:
u. Ralli, om. kauppias K. E. Rosberg, Lappeenranta. II metsästyskoe Lappeenranta 1902
n. Hely II 1986 (Hely Fex), om. kauppias K. E. Rosberg, Lappeenranta, ruskea, komea, hyväliikkeinen, erinomaiset jalat ja käpälät, hieman takakorkea, heikonlainen pää.I palkintoluokka Kuopio 1908, K.A VOI luokka Kuopio 1910.
u. Sampo,om. kauppias J. Ryynänen, Lappeenranta n. Leija III, om. A.J Kotilainen, Kuopio.
Rosberg astutti Hely II:n Strom 823 IV:llä. Pennut syntyivät 5.5.1908.
u. Metsä Ressu 33 VIII, om. maisteri E. Piispanen, Kuopio. I kilp. Haminanlahti 1912.
Metsä Ressulla astutettiin Kaiku. Tästä syntyi Bella, om. J. Hultin, Kuopio.
Bella astutettiin Ukko Kotkalla 375 VIII. Pennut syntyivät 30.4.1914:
u. Peikko, om. T. Hofren, Kuopio
n. Salon Tui 423 X, om. metsänhoitaja Aarne Kumlin, Jääski, musta ja ruskea valkoisilla merkeillä
n. Tyttö 309 X, om. V. Pursiainen, Kuopio, musta, ruskea valkoisilla merkeillä
u. Salon Munkki 135 XI, om. N. Kuffschinoff, Turku, vaalean ruskea valkeilla merkeillä.
Salon Tui astutettiin Prihan ja Priman pennulla W. Litzenin omistamalla Pojulla. Tässä yhdistyivät Nurmes-koirat sekä emän että isän puolelta. Pennut syntyivät 10.8.1917.
u. Paukku 145 XI, om. tohtori A. Kumlin, Jääski, musta.
Metsä Ressulla astutettiin myös Nurmes Harmi II. Pennut syntyivät 1917.
u. Matti Kymmene 2506 XII, om. insinööri Alvar Breilin, Kouvola, ruskea.
Fex astutettiin Drummerilla, joka oli Kerry Beagle. Sen oli SKK:n ajokoiraosasto saanut lahjoituksella itselleen. Kumpikin koira oli erityisen vanhoja pariutuessaan, pennutus onnistui iät huomioon ottaen varsin hyvin, pentuja syntyi kolme.
u. Strom Fex, om. M. Hägström, Tammisaari, musta ja ruskea, liian suurikokoinen, karkeatekoinen, pää suurikokoinen.
Metsässä se oli ollut erinomainen ajuri, mutta sitä oli vaivannut valtava paukkuarkuus. Se oli jopa eräänkin kerran uinut saaresta mantereelle, kun sen edestä oli ammuttu jänis.
n. Mikasa, om. V. Mandellöf, Tammisaari
u. Togo, om. vapaaherra Hjalmar Carpelan
Nämä koirat oli kasvatettu koiratarhassa ja niitä oli vaivannut arkuus. Ulkonäoltään ne olivat olleet hyviä ruumiinrakenteeltaan, hieman neliömäisiä, päät ja kaulat paksut. Metsässä ne olivat olleet innokkaita. Niillä ei ollut pää kestänyt enää iltapäivällä, vaan ne olivat ruvenneet haukkumaan löysää. Jos oli ollut hukka ja toinen koira oli löytänyt jäniksen, niin toinen oli tullut etäänpääkin haukkuen ajoon. Ne olivat antaneet ääntä reilusti jopa 15 - 20 minuuttia vanhoille jäljille.

Mikasa astutettiin Finder 2074 VII:llä. Pennut syntyivät 4.3.1910. Näistä mainittakoon:
u. Ryttylän Raju 305 VIII, om. C. Linder, Villähti, musta ja ruskea. II AVO luokka Helsinki 1912, hyvin vahvasti rakentunut, erinomainen pää, vankat jalat.