Nurmes-koirat jatkoa

W. von Gerich astutti narttunsa Viira A.L.S.A. 1214 V:n Nurmes Karilla. Pennut syntyivät 25.5.1911:

u. Voima A.L.S.A. 809 VIII, om. tullivirkamies L. L. Loven, Viipuri, mustanruskean harmaa.

n. Valma I A.L.S.A. 396 VIII, om. Aarne Pietinen, Viipuri, harmaan kirjava, huono päinen, karvapeite tyydyttävä, raajat hintelät, II AVO luokka, III metsästys luokka Helsinki 1913, III AVO luokka II metsästys luokka Viipuri 1913, III kilpailu Juustila 1912 (56 pist.), III kilp. Taavetti 1915.

Valma astutettiin Wesa I:llä. Pennut syntyivät 6.1.1913:

u. Wekku 566 VIII, om. O. Herranen, Viipuri, musta ja ruskea, II AVO luokka Viipuri 1920, II AVO luokka Helsinki 1920. Tämä koira siirtyi 1916 proviisori W. Valkaman omistukseen 300 markalla. Wekku oli ollut yhteen aikaan ainut hyvä siitosuros Viipurin seudulla, mutta koska se kuului A.L.S.A siitosyhdistyksen jäsenelle, sitä ei voitu käyttää siitokseen muitten koirien kanssa.

Wekulla astutettiin O. Herrasen Flory 140 X. Pentuja syntyi 6.8.1916 yhteensä 11 kappaletta, mutta niistä jätettiin eloon vain seitsemän. Pennut jaettiin A.L.S.A:n jäsenille.

u. Villi Vouti 177 XI, om. A. Oksala, Viipuri

u. Voitto Ville A.L.S.A 160 XI, om. K. Nissinen, Viipuri, musta ja ruskea

n. Virpa A.L.S.A 196 XI, om. O. Herranen, Viipuri, musta ja ruskea

Toiset pennut Wekusta ja Florystä syntyivät 25.8.1918.

u. Vaisto A.L.S.A 2585 XII, om. Antti Tanttu, Helsinki, musta ja ruskea. III AVO luokka Viipuri 1920

u. Vihi A.L.S.A 2589 XII, om. Antti Tanttu, Helsinki, musta ja ruskea. II AVO luokka Viipuri 1920.

Heila II 3507 XIII :n kanssa Wekku sai pennut 15.3.1922.

u. Vekku II A.L.S.A 3467 XIII, om. prokuristi Kalle Nissinen, Sortavala, mustanharmaa ja ruskea, II AVO luokka Viipuri 1928

n. Veega II A.L.S.A 3688 XIII, om. apteekkari F. E. Walden, Impilahti, musta ja ruskea, II AVO luokka Viipuri 1923

n. Valssi I A.L.S.A 3685 XIII, om. liikemies Hannes Sauramo, Viipuri, mustan harmaa, ruskea valkeilla merkeillä.

n. Valta II A.L.S.A 3686 XIII, om. A.B Halme, Viipuri, mustanharmaa, ruskea valkeilla merkeillä, II AVO luokka Viipuri 1923

n. Valma II A.L.S.A 3684 XIII, om. Viktor Lavi, Impilahti, mustanharmaa, ruskea valkeilla merkeillä. II AVO luokka Viipuri 1923

n. Vieno II A.L.S.A, om. ALSA, musta, ruskea valkeilla merkeillä. II AVO luokka Helsinki 1924.

Nurmes Karilla astutettiin myöskin Nurmes Vili. Tästä syntyi

5.5.1913 Taru, Lukki ja Remu

n. Taru II 18 X, om. E. Sopanen, Viipuri, harmaanmusta, ruskea ja valkoinen. Tämä koira kuoli metsästysretkellä Vainikkalassa syyskuun 23. päivänä 1916. Taru oli ajanut rusakkojänistä parisen tuntia, ja ajo oli mennyt joen yli ja koira perästä. Jänis oli lähtenyt juoksemaan pitkin rautatietä heti joen ylitettyään. Taru oli jatkanut ajoaan ja juossut

päin vastaantulevaa junaa ja menehtynyt siihen.

u. Lukki, om. Kiiskilän metsästysyhdistys, musta, ruskea, valkoisin merkein. Tämä koira oli Kaarlo Riukuniemen hoidossa.

u. Remu, om. varatuomari Liljeqvist, Juuka.

Lukilla astutettiin Viipurilaisen Edvin Ekströmmin Nurmes Panka 447 VIII. Tästä syntyivät pennut 2.3.1915:

u. Esa 284 X, om. Konsuli Edvin Ekström, Viipuri, musta, ruskea, valkoiset merkit, III junioriluokka Viipuri 1916

u. Jacob 289 X, om. Konsuli Edvin Ekström, Viipuri, musta, ruskea, valkoiset merkit

n. Lea 302 X, om. Konsuli Edvin Ekström, Viipuri, musta, ruskea, valkeata rinnassa

n. Rachel 307 X, om. Konsuli Edvin Ekström, Viipuri, musta, ruskea, valkeat merkit

n. Pila, om. M. Kiljander, Viipuri, musta, harmaa. 

Pila astutettiin Panu IV 292 X:llä. Tästä syntyi pennut 15.4.1919:

u. Palmu-Raimo 2769 XII, om. Opettaja A. B. Halme, Viipuri, kolmivärinen

u. Pallas, om. G. E. Kullberg, Viipuri, kolmivärinen

n. Masse 2830 XII, om. A. Korelin, Tammisuo, musta ja ruskea

n. Tena 2857 XII, om. opettaja A. B. Halme, Viipuri, kolmivärinen

u. Pallas II 5217, om. rautatievirkamies U. W. Jukonen, Tammisuo, vaaleanruskea, tumma selkä, II AVO luokka Viipuri 1925. 

Harmi II:lla astutettiin eläinlääkäri Birger Pettersonin Tellu 621 VIII. Pennut syntyivät 22.4.1915:

u. Jukke 260 X, om. eläinlääkäri Birger Pettersson, Viipuri, mustanharmaa, musta, ruskea ja valkeat merkit

Petterssonilla oli toinenkin ns. Nurmes- koira, nimittäin Vili Kiiskilän ja Tellun pentu, joka oli syntynyt 15.4.1914. Se oli uros Alf 250 X, jossa oli mustaa ja ruskeaa sekä valkoiset

merkit.

Tilanderin Harmi astutettiin myös Nurmes Pomon kanssa. Pennut syntyivät 28.2 1914:

u. Nurmes Raju 93 X, om T. Tilander, Nurmes, musta, ruskea ja valkoiset merkit. se oli ollut erinomainen koira, joka harmillisesti menehtyi vain 3. vuotiaana, jänistä ajaessaan

Raju oli mennyt jäniksen perässä ohuelle, jolloin jää oli pettänyt ja Raju hukkunut. Nuoresta iästään huolimatta se oli näyttänyt ajolahjojaan monelle Nurmeksen eränkävijälle.

n. Nurmes Halla 108 X, om. J. E. Hänninen, Nurmes, musta, ruskea ja valkoiset merkit. II AVO luokka Viipuri 1920

u. Nurmes Masha 131 X, om. E. Hartman, Leppävirta, harmaanruskea, valkoiset merkit

n. Ajo Airut 59 X, om. K. Kinnunen, Punkalaidun, teräksen harmaa. Täman koiran edestä ei löydy Nurmes- liitettä, koska Kinnunen oli hankkinut kennelnimen ”Airut”, ja niinpä

Ajo sai sen nimensä loppuun.

 

 

 

Nurmes Mascha, om. E.Hartman, Leppävirta

Liljeforsin Remulla (i. Nurmes Kari e. Nurmes Vili). Tästä syntyi 2.3 1917 viisi pentua,joista kaksi oli urosta ja kolme narttua. Tietoja vain yhdestä koirasta:

n. Nurmes Hurra 2683 XII, om. J.E. Hänninen, Nurmes, musta ja ruskea, II AVO luokka Viipuri 1920. Hänninen möi Hurran K. Olsenille Nurmen kuntaan, jossa se kuoli melkein

välittömästi onnettomuudessa.

Hurra astutettiin Lieksalaisen Ahosen Ukolla ( i. Panu e. Rokka). Tästä syntyi 1921 Nurmes Hilppa, om. J. E. Hänninen.

Hilppa astutettiin Halla 2451 XII:n kanssa. Pennut syntyivät 28 2 1924:

u. Hai 8138 XVI, om. metsänhoitaja V. Lagus, Imatra, vaaleanruskea, II AVO luokka Viipuri 1930.

n. Ajo, om. V. Sandberg, Lappeenranta. Tämä koira astutettiin Hurja 4610 XIV:n kanssa, ja siitä syntyi

u. Jekku 8491 XVII, om. ylioppilas Olavi Laurola, Helsinki, mustanruskea.

K. Kinnunen astutti Ajo Airutin Harmi 336 IX:llä. Pennut syntyivät 24.4 1917:

u. Hurmu Airut 105 XI, om. Kaarlo Kinnunen, Punkalaidun, teräksenharmaa valkeilla merkeillä.

n. Maila Airut 164 XI, om. maamittari E. A Niinistö, Punkalaidun, myöhemmin pankinjohtaja Werner Wäinölä Lauttakylä, mustanruskea valkeilla merkeillä. Se astutettiin

apteekkari Uno Hobinin Dux Triolla. Pentuja syntyi yhdeksän kappaletta 15. 4. 1919, niistä oli seitsemän urosta ja kaksi narttua. Pennuista viisi oli mustanruskeita ja neljä

harmaanvärisiä.

 

 

 

 

Maila Airut astutettiin myös Rymy-Luvian kanssa. Tässä yhdistyivät Nurmes-veret, sillä Rymyn isä oli Santtu. tästä siitoksesta syntyi u. Panu, om maanviljelijä E. A. Niinistö,

Salo. 

Nurmes Peikko 1907 VII, om. J. E. Hänninen oli ollut suuri, tukeva, hyvä liikkeinen, kolmivärinen. Sen vikoina voidaan pitää lyhytkaulaisuutta ja otsakulman puuttumista.

Metsästysominaisuudet olivat Peikolla olleet erinomaiset, sillä se ajoi myös kettua. Hakulöysyyttä oli ollut jonkun verran. Vikana pidettiin hidashakuisuutta ja yksiäänistä haukkua.Peikkoa käytettiin siitokseen varsinkin Nurmes koirien kanssa.

Mainitsen vielä Peikon ja Harmin pennun joka syntyi 25.2 1912. Se oli nimeltään Nurmes Pankko 444 VIII, om. eläinlääkäri K. F. Sjöblom, Sysmä, kolmivärinen, ilman suuria

vikoja, hyvä kokonaisuus, hyvät jalat, K.A AVO luokka Helsinki 1914. Tätä koiraa käytettiin siitokseen jonkin verran.

Nurmes Pomoa ennätettiin siis käyttää siitokseen erittäin vähän. Pomon menehtyminen oli erittäin vakava isku Nurmes koirille, koska Pomossa olisi ollut ainesta tulla erinomaiseksi siitoskoiraksi.

Pomon ja Nurmes Parkan pennut syntyivät 8.4 1916:

u. Nurmes Pathos 446 X, om. A. Malmström, Espoo, musta, ruskea ja valkoiset merkit, keskikokoinen, suhteellinen ja jalo, hyvät jalat, pää ei ollut kaunis, AVO I Viipuri 1919

u. Nurmes Piiri 5 XI, om. kauppias O. Ahonen, Nurmes, musta, ruskea valkoista rinnassa ja käpälissä
u. Nurmes Renki 2520 XII, om. E. Backberg, Nurmes, musta, ruskea ja valkoiset merkit.

 Nurmes Piiri oli ollut metsässä erinomainen koira, ajossa ei ollut löysyyttä esiintynyt. Ääni sillä oli ollut heikonlainen, mutta sitkeyttä runsaasti.

Nurmes Renki oli sisarensa tavoin metsäverinen, erittäin sitkeä ja hyväjalkainen koira. Joittenkin tietojen mukaan Backberg myi Rengin myöhemmin metsänhoitaja Linnoilalle. Sen nimi muuttui joissain tapauksissa Nurmes Rakiksi. Syytä tähän ei ole tiedossa.

Renki astui emänsä Parkan. Tästä syntyi u. Nurmes Palkka II, om. E. Backberg. Tätä urosta käytettiin siitokseen jonkin verran.

Nurmes Rengin ja P. Pyykösen narttu Piikasta (i. Metsä Poja e. Halu) syntyi Nurmes Hely, om T. Tilander.

Renki astui myös tyttönsä Helyn. Tästä syntyi eräs Nurmes- koirien parhaista ajureista Nurmes Varma 10740 XIX, om. kauppias O. Ahonen, Nurmes. Varmaa pidettiin

aikoinaan erinomaisena koirana. Ihmettelyä aiheutti varman taito ajaa tietä niin ettei katkoja tullut. Varma oli ollut keskikokoinen, kolmivärinen, hieman pienipäinen uros.
E.Backbergin Koutan ja Helyn parituksesta syntyi 1925 yksi uros ja kaksi narttupentua.

Pomolla astutettiin eläinlääkäri Hännisen Koitto 32 X. Pennut syntyivät 4.2 1915:

n. Nurmes Tuhma 115 X, om. F. Louhisto, Helsinki, musta, ruskea, valkoiset merkit, III junioriluokka Viipuri 1916

n. Nurmes Konna 116 X, om. A. Ravander, Tampere, musta, II AVO luokka, III junioriluokka Viipuri 1916.

 



Ajokoiratoiminnan alku Nurmeksessa

Ajokoiratoiminnan voidaan katsoa alkaneen Nurmeksessa jo viime vuosisadan puolella. Ajokoiria harrastivat kauppalan herrat ja maanviljelijät Nurmeksen kylissä etenkin Ylikylässä ja Jokikylässä. Ajokoirat alkoivat lisääntyä vuoden 1900 jälkeen runsaammin Nurmeksen seudulla. Yhtenä syynä siihen oli ainakin se, että ansapyynti kiellettiin yleisesti. Ilman ajokoiraa ei ollut niin helppo saada jäniksiä, joten koiria hankittiin yleensä kaksi tai kolme, sillä siihen aikaan harrastettiin lähinnä koppelimetsästystä. (useampi koira yhtäaikaa ajossa) Kettujakin pyydettiin paljon ajokoirienn avulla.
Nurmeksessa oli tuolloin muutama tosi hyvä kettukoira, mm. u. Rappe om. O. W. Timonen. Kun Nurmeksen ampumaseura perustettiin v. 1883, voidaan varsinaisen kenneltyön katsoa alkaneen Nurmeksessa, sillä seuran säännöissä oli maininta metsästyskulttuurin kehittämisestä, ja ajokoirametsästyksen katsottiin kuuluvan tähän.

Nurmeksen ensimmäinen Suomen Kennelklubin asiamies oli insinööri Ernst Tavastjäerna. Hän liittyi klubiin sen perustamisvuonna 1889. Tavastjäerna yritti saada nurmeslaisia klubin jäseniksi, mutta ei onnistunut vielä saamaan miehiä mukaan harrastukseen, syynä siinä oli se, että sitä pidettiin lähinnä herrojen harrastuksena. Nurmeksen lennätinpäällikkö Axel Hammarström liittyi kuitenkin jäseneksi klubiin ja toimi asiamiehenä Tavastjäernan muutettua Nurmeksesta Bakuun. Hammarström sai miehiä liittymään jo klubiin runsaammin. Eläinlääkäri J. E. Hännisen toimiessa klubin asiamiehenä toiminta oli kaikkein vilkkainta Nurmeksessa. Nurmes kehittyi yhdeksi suomenajokoirakeskuksista.

Syynä siihen oli se, että Nurmeksessa sattui samaan aikaan asumaan henkilöitä, jotka olivat asiasta kiinnostuneita ja tekivät myös ajokoirajalostuksen eteen töitä. Hännisen muutettua Savonlinnaan, asiamieheksi tuli Edvard Backberg, joka jäi myöhemmin toimimaan yksinään Nurmes-koirien kanssa Nurmeksessa.
Alkuaikojen innokkaita ajokoiramiehiä olivat edellä mainittujen lisäksi eläinlääkäri Nils Helenius, maanviljelijä O. W. Timonen, metsänhoitajat Hj. Malmberg ja W. Linnoila, apteekkarit A. Castren ja Calonius, hovioikeuden asessori Achates Andelin, liikemies T. Tilander, maanviljelijät Lauri Tolvanen ja Paavo Pyykönen, Uno Calonius, nimismies Karl Forss ja hänen poikansa ylioppilas Lauri Forss. Lisäksi oli monia muita harrastuksessa mukana olleita.
Heidän koiriaan merkittiin rotukirjoihin - tosin monia koiria jäi merkitsemättäkin, sillä siihen aikaan oli itse ilmoitettava koiransa rotukirjanpitäjälle. Vuosisadan alussa harrastettiin aika yleisesti saarijahteja. Axel Hammarströmin mielestä olisi pitänyt harrastaa nurmeksen erämaissa eikä saarissa.
Nurmeslaisten henkilöiden ansiosta Nurmes- koirat alkoivat saada mainetta ympäri Suomea. Varsinkin Axel Hammarströmin Sally 151 I:n jälkeläiset saavuttivat kuuluisan maineen. Näitä koiria kutsuttiin yleisesti hammarströmiläisiksi. Myös eläinlääkäri Hännisen koirista Träff III 833:n ja Viira II 899:n peräisin olevat jälkeläiset, jotka saivat etuliitteen NURMES v. 1911(Nurmes-kennel perustettiin) , saavuttivat kuuluisuutta ajotaidoillaan ja ulkonäöllään.

Tilander, Bacberg ja Hänninen

Näitä ns. hammarströmiläisiä ja Nurmes- koiria paritettiin keskenään ja tulokset olivat varsin hyviä. Näille ns. Nurmes- peräisille koirille oli yhteistä se, että niitä kutsuttiin yleisesti Nurmes- koiriksi

Suomen kennelliiton 10-vuotishistoriassa mainitaan Sortavalan ajokoirahistoriaa käsittelevässä luvussa, että kokeissa käytiin aina Nurmeksessa saakka ennen Karjalan ajokoiraosaston perustamista, siis ennen vuotta 1904. Tästä ei ole löytänyt mainintaa mistään muusta tietolähteestä. Vasta vuonna 1913 pidettiin ensimmäiset ajokokeet Nurmeksessa. Pitopaikkana oli Lipinlahdessa sijaitseva  Konnan pysäkin ympäristö. Tosin vuonna 1912 oli arvosteltu kolme ajokoiraparia Höljäkässä, joista vain kahdesta parista löytyy merkintä rotukirjasta. Se ei ollut mitenkään ihmeellistä siihen aikaan, että tulos ei tullut merkityksi rotukirjoihin.

Nurmekselaiset eivät olleet niinkään innokkaita käymään kokeissa, mutta sen sijaan näyttely käyntejä kertyi runsaammin aina Helsinkiä myöten. Meidän täytyy ihmetellä näitten herrojen intoa, kun muistaa sen aikaiset liikenneyhteydet. Nurmeksesta ei ollut muuta yhteyttä muualle ennen rautatien tuloa kuin vesitie Joensuuhun. Liikennöinti oli tuolla reitillä tosin vilkasta, mutta se rajoittui sulan veden aikaan.
Kun Nurmeksen eläinlääkäriksi pois muuttaneen Nils Heleniuksen tilalle tuli J. E. Hänninen, niin ajokoirakasvatus sai uusia tuulia. Hänninenhän oli eläinlääkäri, siis ammattimies koira-asioissa. Siihen aikaan käytettiin paljon läheistä sukusiitosta, isällä paritettiin tyttö ja päinvastoin jne. Se oli näissä olosuhteissa paras menetelmä, sillä vain parhaita koiria käytettiin. Sen aikaiset koirat kestivät vielä tällaista menettelyä. Välillä etsittiin vierasta verta kauempaakin sukua vahvistamaan.
Nurmeksesta haettiin koiranpentuja ympäri Suomea, varsinkin Savoon ja Kainuuseen meni täältä paljon pentuja. Yksi suunta minne hankittiin paljon Nurmes- koiria, oli Viipurin ympäristö. Myös Lieksaan ja Pielisjärvelle hankittiin runsaasti koiria Nurmeksesta, koska täällä oli hyviä ajokoiria ja ne olivat tarpeeksi lähellä noudettavaksi. Lieksan ympäristössä vaikuttivat sellaiset henkilöt joilla oli “Nurmeskoiria: kauppias J. Ahonen, G. E. R. Wasastjerna, Rotko, Maurot, A. Ryynänen ja Kyander. Alkuaikojen kuuluisin nurmeslainen koira oli narttu Sally 151 I, om. Axel Hammarström. Lisäksi samoihin aikoihin täällä oli insinööri E. Tavastjernalla n. Minka 150 I synt. 10.3.1891. Se oli ollut keskikokoinen, mustanruskea, vaaleilla merkeillä. Sen isä oli Ukko 139 I ja emä Liisu VIII.Ulric Damstenilla oli Tossi niminen narttu (rotu tuotu Smålannista). Se astutettiin nahkuri Olkkosen Jalolla ( myöskin Smålantilainen). Tästä syntyi 1894 u. Nisse, om. eläinlääkäri Helenius, se oli ollut musta ja ruskeahko ja ruskeata oli ollut varsinkin silmien yläpuolella. Nisse oli ollut erinomainen käyttökoira.
Helenius astutti Nissellä omistamansa Villin (i. Lahja e. Sally). Tästä syntyi 1898 uros Rulle, om. Alex Törnros, Helsinki. Heleniuksella oli myös Tossin sisko Bella, joka astutettiin H. Wadenstjernan Pikkun kanssa. Tästä syntyi 15.12 1893 ainakin narttu Miira, om. rautatievirkamies A. Z. Bremer Perkjärvi. E. Backbergilla oli u. Paukku, jonka isä oli tuntematon, emä mahdollisesti Minka. O. W Timosella oli Rappe niminen uros. Se oli ollut kookas, mustanruskea, kovavauhtinen ja harvahaukkuinen erittäin hyvä kettukoira. Metsänhoitaja Malbergilla oli n. Alba 1143. Se oli ollut vaalea mustin ja ruskein merkein. Sen isä oli Tupakki 835 ja emä Hurtta II. Alba astutettiin Träff III:lla. Tästä syntyivät pennut 1.5 1905 mm. n. Leila of Alba 1171 V, om. Uuno Kainulainen, Kuhmonniemi. Se oli kuten äitinsäkin vaalea mustin ja ruskein merkein, sekä n. Maja of Alba 1175 om. Uno Calonius, Nurmes. Se oli ollut musta ja ruskea. Calonius astutti Majan Jussi Kotka Ainrodulla 1424 VI. Tästä syntyi Kaisa om. O. Schalien, se astutettiin Tomi 57 XI:n kanssa. Tästä yhdistelmästä syntyivät 24.12 1913 pennut n. Hupi 29 XI om. T. Kirjavainen Pori, musta ja ruskea. u. Sisu om. Uno Calonius Nurmes. Tämä koira oli ollut nimensä veroinen koira. Ajajana se ei ollut mikään erityisen hyvä, mutta metsästysinto sillä oli ollut erinomainen. Sisu oli joutunut tappeluun suden kanssa syksyllä 1916. Calonius oli kuullut koiran huudon ja ampunut ilmaan haulikolla, jolloin susi oli lähtenyt karkuun ja Sisu oli selviytynyt tästä hengissä. Tämän jälkeen koirasta oli tullut sellainen, ettei se ollut lähtenyt hyvin etäälle miehistä metsässä.

Ylikylässä lienee ollut ajokoiria jo viime vuosisadan puolella, mutta niistä ei ole sen tarkempaa tietoa. Ylikylän kuuluisin koira on ollut n. Neppe 601 VIII, om. Lauri Tolvanen. Myös muitakin hyviä koiria oli Pyysärkän Tolvasella ollut, mutta ei Nepen veroista “ajokonetta”. Myös Paavo

Pyykösellä oli ollut hyviä koiria, mm. n. Piika, jolta 1916 ammuttiin 112 jänistä ja 27 kettua. Myös Pyykösellä oli muitakin hyviä koiria. Nämä kaksi maanviljelijää lienevät kasvattaneet suuren määrän ajokoiria Nurmeksen ympäristöön ja muuallekin, koska heille lähettivät mm. Baskin veljekset koiria kasvatettavaksi. Pyykönen toimi lisäksi jonkin verran kokeissa palkintotuomarina.

Neppe

Ylikylää voitiin pitää ajokoirarikkaimpana kylänä, ainakin Pohjois-Karjalan alueella, ehkäpä koko Suomeakin ajatellen, sillä siellä oli ollut lähes joka talossa 2-3 ajokoiraa ja pennut päälle.
Jokikylässä oli myös ajokoiramiehiä, mutta ei yhtä runsaasti kuin Ylikylässä. Susista oli riesaa Jokikylän koirille, sillä vuosisadan alussa ollut runsaampi susikanta verotti Jokikylästä ajokoiria.
R. V. Lingvistilla oli Pejla 1185 niminen narttu. Se oli syntynyt 29.3 1902, sen isä oli Ray ja emä Vestal 649. Myöhemmin tämä koira siirtyi W. Linnoilan omistukseen. Ennen vuotta 1916 oli Nurmeksessa kennelnimellä kasvattajia neljällä nimellä. “NURMES” perustajina1911 E.Backberg, E. Hänninen ja T. Tilander. “HIIEN” ja sen perustajana oli 1914 Lauri Forss, “KORVEN” ja sen perustajana oli 1914 W. Linnoila. “PIELISEN” ja sen perustajana oli 1916 Vilho Suhonen. Hiien- ennel on tullut tunnetuksi varsinkin suomenpystykorviensa ansiosta, sillä olihan Lauri Forss eräs tunnetuimmista pystykorvien kasvattajista Suomessa.

Lauri Forss

Nurmeslaiset ajokoiramiehet olivat jonkin verran mukana Karjalan ajokoiraosaston toiminnassa sen alkuaikoina, mutta osaston toiminnan alkaessa hiipua nurmeslaiset ja Lieksassa asunut G. E. R. Wasastjearna ottivat ohjat itselleen ja toiminta rupesi elpymään. Osaston nimi muutettiin
Pohjois-Karjalan osastoksi keskuspaikkana Nurmes. Nurmeksen ajokoiratoiminnan kukoistuskausi alkoi. Vuodet 1903 - 1923 olivat parasta aikaa Nurmes-koirille. Sitten alkoi tulla takaiskuja. Vapaussotavuodet verottivat ajokoiraharrastusta Nurmeksessa, ja vaikea vesikauhuepidemia vei hyviä koiria mennessään. Nurmeksen kohdalle sattui vielä yksi takaisku, sillä vuodeksi 1916 suunniteltu ja päätetty koiranäyttely pystykorville jouduttiin perumaan yleisen tilanteen ja vesikauhun vuoksi.
Jos näyttely olisi voitu pitää, niin se olisi varmaan tuonut koiraharrastajia lisää toimintaan mukaan. Vielä 1920- luvullakin osaston toimintaa oli Nurmeksessa, mutta kun täällä aktiivisesti vaikuttaneet henkilöt muuttivat muualle, niin osaston toiminta siirtyi vähitellen Joensuuhun.

Ajokoiratoiminnan alkuaikoja

Muuttuneiden luonnonolojen takia on ajokoirakin muuttunut. Niinpä esimerkiksi Saksassa ja Sveitsissä ovat matalajalkaiset ajokoirat lisääntyneet, sillä pienentyneillä
alueilla niillä on parempi harrastaa ajokoirametsästystä. Säilyneitten tietojen mukaan ajokoiria on tavattu 1800- luvun alkupuolella herraskartanoissamme. Luultavasti niitä
on tuotu tänne aikaisemmin lähinnä Saksasta ja Venäjältä. Tämä 1800-luvun lähes yhtenäinen kanta meni kuitenkin piloille useiksi vuosikymmeniksi, koska se sekoittui
lähinnä kylärakkien kanssa.Ensimmäinen painettu kuvaus ajokoirastamme on J.J.Maexmontanin kirjoittama kirjanen vuodelta 1850.

Myös Ruotsista alettiin ajokoirien tuonti Suomeen, sillä siellä oli ajokoirajalostus huomattavasti pidemmällä kuin meillä. Näillä kaikilla koirilla oli alkuaikoina merkitystä suomenajokoiran kehitykselle. Kun Suomen kennelklubi perustettiin 1889 ja aikakauskirja alkoi ilmestyä vuonna1896, niin tästä lähtien oli helpompi seurata kasvatustyön tuloksia. Se oli kuitenkin alkuaikoina varsin epäyhtenäistä ja sekavaa. Monesti väärään suuntaan suunnattu siitos hidastutti tuloksia.

Klubin ensimmäinen koiranäyttely pidettiin 1891 Helsingissä ja ajokoirien ensimmäinen koe Janakkalan pitäjän Turengin kylässä 1893. Tuossa ensimmäisessä näyttelyssä oli osanottajajoukko varsin kirjavaa, mutta mukana oli myös joukko punaisenruskeita nk. “suomalaisia ajokoiria”. Seuraavana vuonna lisäsivät palkintotuomarit tähän luokkaan 8 koiraa lisää. Näissä koirissa oli myöskin n. Liisu, joka oli Ernst Tavastjernan n. Minkan 151 emä. Vähitellen alkoi ajokoiratyölle moniksi vuosikymmeniksi leimaa antava nk. kantasiitos. Henkilöt, joilla oli hyvä uros tai narttu, rakensivat siitostyönsä tälle kantakoiralle, jota he pitivät lähtökohtanaan siitokselle. Näin oli
“hammaströmiläisten” ja Nurmes- koirienkin kohdalla. Myös vanhat siitosyhdistykset oli perustettu tälle pohjalle. Vanhin tälläinen kanta on ollut ns. tammeliinarit jotka, perustuvat kultaseppä V. E. Tammeliinin kuuluisaan koiraan Hurtingiin.

Hurting

 

 

Tammelin halusi saada Hurtingin alkuperän selville ja suoritti itse tutkimuksia ja sai tulokseksi, että Hurting oli kenraali Von Willenbrandin koira, joka katosi Kuusiston kartanosta1871 tielle tietymättömiin. Tammelin oli tullut siihen tulokseen, että se oli muistuttanut vanhaa englantilaista ajokoirarotua, mutta aivan puhdasverinen se ei ollut. Vuonna 1873 Tammelin löysi Hurtingin ollessaan matkalla Harjavallasta Kokemäelle yhdessä agronomi Bjelken ja erään englantilaisen herrasmiehen kanssa. Hurting oli ollut nälkäinen, ja Tammelin oli antanut sille ruokaa Yliparman majatalossa. Jonkin ajan kuluttua koira katosi majatalosta. Kun herrat olivat jatkaneet matkaa, niin he kuulivat läheisestä metsästä kaunista ajoa, sellaista Tammelin ei ollut koskaan kuullut. Kun ajo oli tullut maantielle, niin tästä oli Tammelin onnistunut saamaan Hurtingin kiinni.

 

 

V. E. Tammelin Koiriensa Hurtingin ja Trissan kanssa

 

Kaikki Hurtingin ihailijat olivat vaatineet Tammelinia hankkimaan itselleen hyvän ajokoiranartun, jotta ristiparituksen ansiosta olisi saatu Hurtingin veri talteen. Siitosnartun hankkiminen ei ollut kuitenkaan helppoa, sillä narttujen omistajat eivät uskaltaneet mennä takaukseen siitä, että heidän koiransa pystyisi ajamaan kaksi tuntia samaa jänistä. Ollessaan kerran metsällä Lohjalla kuuli Tammelin toiselta puolen järveä kolmen koiran ajavan jänistä lähes kaksi tuntia ilman sanottavia hukkia. Sellaista ajoa ei ollut Tammelin kuullut muilta kuin Hurtingilta. Tammelin oli ollut utelias tietämään kyseisten koirien omistajat, mutta niin olivat olleet toisetkin innokkaita tietämään kenen koira oli ajanut neljä tuntia melkein ilman hukkia. He olisivat kovasti halunneet ostaa Hurtingin Tammelinilta, mutta neuvottelujen jälkeen Tammelin sai ostaa apteekkari Hedbergiltä Trissan- nimisen nartun, joka oli ollut silloin 16 kuukauden ikäinen. Tammelin oli maksanut siitä 220 mk ja lisäksi joutunut antamaan kolme Trissanin pentua lahjaksi.

Trissan oli ollut myös erinomainen ajuri, mutta se ei pystynyt ajamaan ollenkaan lumikelillä, joka tuotti sille suuriavaikeuksia, mutta sulalla maalla se oli ajanut hyvin. Kaikki Hurtingin ja Trissanin pennut kuitenkin ajoivat hyvin sekä paljaalta maalta että lumelta. Näin saivat alkunsa niin kutsutut tammeliinarit. Aikoinaan kiisteltiin ajokoiramiesten keskuudessa, välillä kiihkeästikin siitä, mitkä koirat olivat enimmin vaikuttaneet suomenajokoiran kehitykseen. Esimerkkien ja tilastojen avulla on yritetty todistaa milloin mitäkin. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikki se ajokoirakanta on tähän vaikuttanut, mikä enemmän ja mikä vähemmän. Ei pidä myöskään väheksyä Nurmeksesta lähtöisin olevien hammaströmiläisten ja Nurmes- koirien merkitystä luotaessa nykyistä Suomen ajokoiraa.

Erilaisilla siitosyhdistyksillä oli hyvin merkittävä osuus ajokoiran  kehitykseen. Tunnetuimpia yhdistyksiä olivat Trio, Träff, Halu ja Luvia. Näistä Trio on perustettu 1902 kantanarttunaan Stella Trio VIII 643 III. Träff rengas on perustettu 1910, ja sen tarkoituksena oli Träff 387 II:n jälkeläisten avulla säilyttää Tammelinin kantakoirien Hurtingin ja Trissanin veri. Halu siitosyhdistys on perustettu 1920. Siitosyhdistyksen kantakoira oli Halu 379 VIII. Se oli nurmeslaisten Lauri Tolvasen Nepen 601 VIII ja eläinlääkäri J. E. Hännisen Nurmes Rexin 1922 VII pentu. Halu-koirat olivat aikoinaan hyvin suosittuja ja tunnettuja erinomaisina ajajina. Luvia siitosyhdistys on perustettu 1922. Se käytti toisista yhdistyksistä poiketen myös ulkomaista verta siitostyössään ja tuotti niinkin myöhään kuin 1931 Harrier uroksen maahamme. Näittenkin yhdistysten kannat ajan oloon sulautuivat toisiinsa, sillä käytettävissä oleva aines oli aivan liian suppea ja näin jouduttiin turvautumaan vieraaseen vereen.

 

Nurmes-koirat

Yleisesti on puhuttu ja kirjoitettu alan julkaisuissa Nurmes- koirista, mutta virheellisesti on sotkettu ne kaksi verilinjaa, jotka ovat lähtöisin Nurmeksesta. "Nurmes"- siitosyhdistys perustettiin 1911 Nurmeksessa. On puhuttu sekä hammarströmiläisten että "Nurmes-" koirien yhteydessä NURMES- koirista. Nämä Nurmes- etuliitteellä olevat koirat periytyvät nurmeslaisen eläinlääkäri J.E. Hännisen koirista Träff III 833 ja Viira II 899.
Träffin isä oli vaasalaisen kauppiaan W. Gösmannin Tom II 606 ja emä helsinkiläisen H. K. Gardbergin kuuluisa Stella Trio VIII 643. Viiran isä oli vaasalaisen A. Blomgvistin Kalle II ja emä myös vaasalaisen kapteeni A. Enehjelmin Klinga af Ekolsund. Nurmes- koirat periytyvät siis hyvin vahvasti ns.Vaasan haarasta.
Nurmes koiria aloitettiin kehittää siinä vuoden 1905 paikkeilla, kun tuloksista alkoi muodostua varsin hyviä, ja koirat alkoivat saavuttaa mainetta myös maakunnankin rajojen ulkopuolella. Alan julkaisuissa on mainittu Nurmes- koirien kasvattajina vain Backberg ja Hänninen, mutta Tilander oli varsin voimakkaasti mukana kasvattamassa Nurmes- koiria asuessaan Nurmeksessa. Heidän päämääränsä oli ollut saada ajokoira, joka olisi; kolmivärinen, tiukka, kestävä, hyvä ja nopea ajokykyvyltään, keskikokoinen, myös kotioloissa rauhallinen. Herrat J. E. Hänninen, E. Backberg ja T. Tilander anoivat v. 1911 Nurmes nimen käytön omistamilleen koirille ja niiden jälkeläisille. Anomus oli ollut seuraavanlainen.
Suomen Kennelklubin sihteerillePyytäisimme kohteliaimmin saada rotukirjaan koirillemme registreeratuksi kennelnimen "Nurmes" etunimenä seuraavilla vaatimuksilla.

"Nurmes" etunimenä ovat oikeutetut käyttämään ne ajokoirat jotka polveutuvat herrojen E. Backbergin, T. Tilanderin ja E. Hännisen omistamista ajokoiranartuista Nurmes Paha, Nurmes Palkka, Nurmes Harmi ja Nurmes Wiira jotka ovat yllämainittujen henkilöiden muodostaman yhdistyksen hyväksymistä pentueista.

Kunnioituksella E. Backberg, T. Tilander, E. Hänninen"Tällä anomuksella hyväksyttiin siis Nurmes- etuliite näiden herrojen koirien jälkeläisille. Tosin kaikkien koirien edestä sitä etuliitettä ei rotukirjoista löydy, vaikka se olisi niille kuulunutkin. Nurmes koirien kantavanhemmat olivat seuraavanlaisia:

Träff III oli ollut kolmivärinen aivan kuten äitinsä, ruskea, valkeat merkit, kiiltävänmusta vaippa, n. 54 cm korkea, kevyt ja lyhytruumiinen, vähän liian lyhyt lapainen, tiivis ja jäntevä, työosat hyvät, löysyyttä ei, ajovauhti kohtalaisennopea, haukku karkeahko, verrattain tiheä, löytökyky keskinkertaista parempi, uuttera ja kestävä. Se oli ollut erinomainen metsästyskoira. Sitä käytettiin siitokseen runsaasti ainakin sen ajan mittapuun mukaan. Sillä astutettiin toistakymmentä narttua, mikä oli siihen aikaan varsin kunnioitettava luku. Valitettavasti tästä koirasta ei ole säilynyt valokuvaa.Näitä Träffin jälkeläisiä laskettiin aikoinaan kuuluvaksi myös Trio- veren yhteyteen.

Viira II oli ollut harmaavoittoinen kuten isänsä, sillä oli ollut eriomaiset jalat ja käpälät, se oli ollut ruumiiltaan pitkä , loivalapainen, voimakas, karskiluontoinen ja lujaleukainen, pää erittäin kaunis. Sen ajovarmuus oli ollut erinomainen, vauhti hyvä, ääni harvinaisen tulinen, haukku pitkä, ulvova ja kauaskantoinen. Nämä kaksi koiraa olivat sopineet ajamaan yhdessä erinomaisen hyvin, tosin olivat yksinäänkin tehneet erinomaista työtä Edvard Backbergin mukaan.

Nurmes Wiira ja Nurmes Rex

Viira sai pennut seuraavien koirien kanssa: Träff III kaksi kertaa, Nurmes- Rex, Hippa ja Veli Kotka. Viira osallistui Joensuun näyttelyyn v. 1909, ja se sai AVO I ja VOI III:n sekä kunniapalkinnon parhaalle siitosnartulle. Joensuun näyttelyssä herättivät nämä Viiran jälkeläiset huomiota näyttävyydellään. Träff ja Viira astutettiin siis kaksi kertaa. Ensimmäiset pennut syntyivät 6.3.1904.

u. Vili af Träffstam 1472 VI, om. B. Forsblom, Mäntsälä. Tämän koiran edestä ei siis löytynyt Nurmes- etuliitettä vaikka se olisi siihen kuulunut. Se oli ollut mustamanttelinen, muuten ruskea valkoisin merkein,  hyvälapainen ja -jalkainen, pitkähäntäinen, heikkokarvainen, III AVO luokka Helsinki 1907.
n. Nurmes Tiira, om. T. Tilander, Nurmes, ruskea, valkoista rinnassa
u. Nurmes Raju, om. E. Backberg, Nurmes, musta, ruskea, valkoisin merkein.
Näiden koirien jälkeläisistä ei ole tietoa.

Seuraavat pennut syntyivät 8.1.1905. Tämä pennutus oli onnistunut, sillä näistä jälkeläisistä tuli jo kuuluisia koiria.
u. Nurmes Rex 1922 VII, om. E. Hänninen, Nurmes, myöhemmin opettaja A. B. Halme Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Joensuu 1909
n. Nurmes Heila II 1982 VII, om. Oksberg, Sortavala myöhemmin Gratz Kuopio, musta, ruskea, valkoiset merkit, I palkinto luokka Kuopio 1910, II AVO luokka Helsinki 1911
n. Nurmes Paha 2028 VII, om. E. Backberg, Nurmes, ruskean musta vaippa, valkeat merkit, I AVO luokka, I VOI luokka Joensuu 1909, I AVO luokka, I VOI luokka Kuopio 1910
n. Nurmes Palkka 2029 VII, om. E. Backberg, Nurmes, ruskea, musta vaippa, valkeat merkit, II AVO luokka, IV VOI luokka Joensuu 1909, I AVO luokka, II VOI luokka Kuopio 1910
u. Nurmes Rimo, om. U. Calonius, Nurmes, musta, ruskea, valkoinen. Rimo oli ollut metsässä erinoainen ja sitkeä ajuri. Valitettavasti tämä koira joutui suden tapettavaksi.

Rimolla astutettiin Kuopiolaisen K.G Krookin Riiva, tästä syntyi 15.7.1906 u. Villi, om. K. G. Rissanen, Kuopio, ruskea, hieman raskas ja epäjalo, III kilpailu Kuopio 1908, K.A palkintoluokka Kuopio 1908, K.A metsästysluokka Kuopio 1910.

 

 

  Nurmes Paha  ja Nurmes Palkka

 

 

 Nurmes Heila ja Nurmes Rex

Rex astui myös emänsä Viiran. Tästä syntyivät pennut 25.1.1908:
n. Nurmes Harmi 2027 VII, om. T. Tilander, Nurmes. Se oli ollut teräksen harmaa, ruskeata sekä valkoiset merkit, I penikkaluokka, II VOI luokka Joensuu 1909, I AVO luokka, K.A VOI luokka Kuopio 1910
n. Nurmes Kairi 1870 VII, om. E. Sopanen, Viipuri, ruskea valkoisilla merkeillä, III AVO luokka Joensuu 1909
n. Nurmes Klava, om. A. Wahlroos, Myllykoski, mustanruskea, heiveröiset jalat, vaaleat silmät, raskas pää
u. Nurmes Remu, om. Lauri Forss, Nurmes
n. Nurmes Krona, om. A. Wahlroos, Myllykoski, mustanruskea, hyvin jalo mutta kömpelön näköinen, voimakas pää ja kaula, kiero häntä.

Nurmes Peikko ja Nurmes Harmi

Seuraavat pentunsa Viira sai O. W. Timosen Hipasta 1857 VII. Ne syntyivät 28.10.1909.
u. Nurmes Peikko 1907 VII, om. J.E. Hänninen, Nurmes, ruskea, musta vaippa valkoiset merkit. I penikkaluokka Joensuu 1909
n. Nurmes Virma, om. N. Valle, Joensuu
n. Nurmes Hellu II om. A. Alopaeus Kuopio

Viimeiset pentunsa Viira sai kuuluisan Veli Kotkan kanssa. Pennut syntyivät 1.9.1911. Pentuja syntyi kaikkiaan seitsemän.
u. Nurmes Skall 793 VIII, om. Kiiskilän metsästysyhdistys, musta, ruskea ja valkoiset merkit, II junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912, K.A AVO luokka, III metsästysluokka Helsinki 1913. Väriltään se oli eriomaisen kaunis, etupuoli ja pää oli liian suuri runkoon nähden. Rakenteltaan se oli pitkäselkäinen.
u. Nurmes Vili 794 VIII, sama omistaja, musta, ruskea ja valkoiset merkit, I junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912, K.A AVO luokka, I metsästysluokka Helsinki 1913; värit vielä paremmat kuin Skallilla, vankka runkoinen, pitkäselkäinen.
u. Nurmes Skatt 372 VIII, sama omistaja, musta, ruskea ja valkoiset merkit, II junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912
n. Nurmes Vimma 791 VIII, sama omistaja, musta ja ruskea, valkea kaula, I junioriluokka, II metsästysluokka Viipuri 1912, I junioriluokka, II metsästysluokka Helsinki 1913; hyvärunkoinen, erinomaiset jalat ja tassut, huono selkälinja.
u. Vili Kiiskilä 378 VIII, sama omistaja, musta ja ruskea, I junioriluokka, I pariluokka Viipuri 1912.
n. Vimma Kiiskilä 399 VIII, sama omistaja, musta ja ruskea, I junioriluokka, II metsästys luokka Viipuri 1912; jalopäinen, hyvin rakentunut voimakas narttu.

Tästä pentueesta menivät siis lähes kaikki pennut Kiiskilän Metsästysyhdistykselle Viipuriin. Näillä koirilla Hänninen voitti 1913 Helsingin näyttelyn kasvattajaluokan. Kaikki nämä koirat olivat olleet metsästyskuntoisuudeltaan erinomaisia.

Nurmes Paha, om. E. Backberg oli ollut erinomainen koira. Paha oli ollut ns. näyttelyvoittaja. Se voitti mm. Joensuun ja Kuopion näyttelyjen voittajaluokan. Kuopion näyttelyn arvostelussa 1910 sanottiin Pahasta seuraavaa:

"Erittäin kaunis pää, komea siitoskoira ilman vikoja, hyvät liikkeet". Pahalla oli erinomaiset metsästysominaisuudet, löysyyttä ei ollut esiintynyt. Valitettavasti se kuoli 1911 vain 6- vuotiaana, siis parhaassa iässä. Pahaa ei ehditty käyttää siitokseen tiettävästi kuin yhden kerran, nimittäin Nurmes Peikon kanssa. Tästä syntyi n. Hellu, om. S.J. Halman, Kuopio. Halman astutti Hellun G. Dahlströmmin Pellellä. Tästä syntyi huhtikuussa 1914 n. Rea 112 X, om. G. Dahlström, Kuopio, musta ja ruskea.

Nurmes Palkka, om. E. Backberg jäi sisarensa varjoon näyttelykoirana, sillä sen vikana pidettiin liian terävämuotoista päätä. Muuten koira oli kaunispiirteinen. Sillä oli hyvät jalat ja käpälät ja hyvinmuodostunut rinta.

Palkka kävi kokeissa 1913 yhdessä poikansa Pomon kanssa, mutta ne eivät oikein menestyneet, sillä Palkan tissit olivat roikkuneet pennutuksen jäljiltä ja se oli haitannut sen sen työskentelyä. Ne saivat hyvän III palkinnon 91 pistettä. Pohjois-Karjalan osaston säännöt olivat erittäin kovat, sillä ajoaika oli kuusi tuntia. Monella toisella paikkakunnalla oli ajoaika vain kaksi tuntia, joten tulosten vertaaminenei oikein onnistu, mutta voidaan sanoa, että nämä koirat olisivat saavuttaneet varmaan I palkinnon helpommilla säännöillä, sillä niiden ajoaika oli ollut 2 tuntia 35 minuuttia.

 

Nurmes Harmi, Nurmes Peikko, Nurmes Paha ja Nurmes Palkka

Palkka astutettiin Nurmes Peikolla kaksi kertaa. Ensimmäiset pennut syntyivät 28.8 1911. Pentuja syntyi kaikkiaan viisi kappaletta.
n. Nurmes Panka 447 VIII, om. H. Aminoff, Rovaniemi, ruskea, musta, valkoinen. Panka oli Rovaniemen seudulla paras ajokoira siihen aikaan. Siitä puhuttiin myöhemminkin erinomaisena metsästyskoirana.
n. Nurmes Pauka 446 VIII, om. konsuli Edvin Ekström, Viipuri, musta, ruskea ja valkoiset merkit
u. Nurmes Justus 359 VIII, om. tohtori Erik Hartman, Leppävirta, eriomaisen hyvärakenteinen, suuri mutta karkeatekoinen, ruskea, musta mantteli, valkoiset merkit, hyvä palkintoluokka Kuopio 1912.

Aminoff astutti Nurmes Pankan Raj II 128 X:llä. Pennut syntyivät 11.9 1919.
n. Saara III 3639 XIII, om. Kiiskin metsästysseura, Koski, musta ja ruskea. III AVO luokka Helsinki 1923
u. Panu L 3405 XIII, om. konsuli E. Lampio, Petsamo, musta ja ruskea.

Panun omistivat aluksi Serkon veljekset Rovaniemeltä. He olivat ostaneet sen muutamalla kympillä, koska se ei ollut kelvannut kenellekään muulle. Serkot olivat arvelleet, etteivät he häviä paljonkaan, jos Panusta ei tule ajuria. Panu oli ollut kaikkein pienin pentueesta, johon kuului kaikkiaan viisi pentua, Pentueen tultua täysikasvuiseksi oli se kuitenkin kaikkein rotevin. Panun ensimmäinen kokemus jäniksen kanssa tapahtui saaressa, johon veljekset olivat palkanneet erään torpan isännän hankkimaan jäniksiä kesän aikana. Serkolla oli mukanaan myös vanhempi koira, joka otti jäniksen ylös ja aloitti ajon. Pentu oli siinä vaiheessa saaren vastakkaisella puolella ja kuultuaan ajon alkaneen se lähti vauhdilla haukun suuntaan. Polulla Panu törmäsi jänikseen ja säikähti ja lähti sitä karkuun. Miehistä oli ollut hauskan näköistä, kun pentu oli mennyt edellä, jänis sitten ja vanha koira perästä tulisesti haukkuen. Serkot olivat saaneet yhden jäniksen kiinni ja koska saaressa
oli kalasauna, niin he laittoivat pennun ja jäniksen saunan sisään. Panu oli kyyhöttänyt toisessa nurkassa ja jänis toisessa. Jonkin ajan perästä he olivat avanneet oven ja Panu oli lähtenyt ajamaan jänistä kuin vanha tekijä. Panu onnistui kokeissa vallan mainiosti. Kerran sille oli sattunut tuomariksi Iso-Samperi (Lapin kuningas Hugo Samberg), joka oli kovasti tahtonut ostaa Panun itselleen. Hän ei kuitenkaan saanut sitä, vaan sen osti Eero Lampio.
Lampio kirjoitti kirjoissaan Panun ja sen pentujen edesottamuksista. Hän mainitsee kirjassaan Erätarinoita Pohjolan kalavesiltä ja riistamailta, että Panulle olisi annettu eräässä kokeessa täydet 100 pistettä. Myös muutamissa aikakauskirjojen pikku jutuissa on maininta kuulusta Nurmes-suvusta ja kuuluisasta palkintovoittajasta.

Panu tuli tunnetuksi ja kuuluisaksi koiraksi Rovaniemen ja Petsamon välillä. Osasyynä siihen olivat Lampion luona vierailleet sen aikaiset kuuluisat suomalaiset erämiehet, jotka saivat kuulla Panun loistavaa ajoa. Lampio on sanonut, että monet etelän miehet luulevat, että Lapissa on hyvä ajattaa, koska ei ole teitä ristinä. Siellä on kuitenkin monia muita esteitä varsinkin lumikeleillä, kun tuuli pyyhkii pitkin tuntureita ja hanki on kovaa. Myös syksyllä aluskasvillisuuden tuoksut ovat voimakkaat. Panua olisi varmaankin käytetty enemmän siitokseen, jos se olisi ollut etelämpänä.

 

Eero Lampio Koirineen PanuL :n ja Hej:n kanssa Petsamossa

 

Panu L:llä astutettiin Irma Trio 358 IX. Pennut syntyivät 14.4. 1922.
n. Tussan 3673 XII, om. insinööri Erik Borgström, Helsinki, musta, ruskea ja valkoinen kaula, III AVO luokka Helsinki1923. Tälle koiralle annettiin nimiliite Trio.
Panu L astui myös Bickanin. Tästä syntyivät 9.11. 1922.
u. Klang av Sairala 3384 XIII, om. johtaja Ludvig Musterhjelm, musta ja ruskea
n. Kula av Sairala 3569 XIII, om. johtaja Ludvig Musterhjelm, musta ja ruskea
n. Klinga av Sairala, om. johtaja Ludvig Musterhjelm
n. Krona av Sairala 3568 XIII, om. Hugo Duncker, Kauniainen.

Tämä koira astutettiin isällään Panu L:llä. Tästä syntyi u. Duc, om. Hugo Duncker. Ducilla astutettiin v. 1927 ainakin Boe Aissa 2601 XII, om. Hugo Duncker ja Konnan Passi 3798, om. konttoristi V. Häggqvist. Näissä yhdistelmissä Nurmesverta vahvistettiin.

Panun ja Kronan pentue ja Eero Lampio

Toiset Palkan ja Peikon pennut syntyivät 10.3.1912. Tästä pentueesta syntyi yksi Numes koirien kuuluisimmista koirista, nimittäin uros Nurmes Pomo 445 VIII. Sen omisti nurmeksen kunnanlääkäri Edvard Backberg. Pomo oli ollut erikoisen kaunis koira. Se voitti Viipurin näyttelyn voittajaluokan. Pomosta kirjoiteltiin myös aikauskirjojen sivuilla. Nurmes Pomoa pidettiin yhdessä Nogi Trion kanssa yhtenä lupaavimmista siitosuroksista maassamme.

Pomon sukutaulua arvosteltiin sen takia, koska siinä oli Vili niminen koira. Olkkosen Viliä ei oltu rekisteröity eikä yleisesti tiedetty, kuinka hyvä periyttäjä se oli ollut. Valitettavasti Pomoa ei keritty käyttää siitokseen hyvinkään paljon, sillä erään tiedon mukaan Pomo jäi junan alle Lipinlahdessa syksyllä 1916. Pomo osallistui yhden kerran kilpailuun yhdessä äitinsä Palkan kanssa. Muista tämän pentueen pennuista ei ole tietoa.

Nurmes Pomo

Vuonna 1913 Palkka astutettiin Linnoilan Pejla Hej:llä. Tästä syntyi ainakin Nurmes Peter (Pekka), om. T.E. Finnäs. Muista pennuista ei ole tietoa.
Viimeiset pentunsa Palkka sai varatuomari Cautonin Nurmes Pokun kanssa 13.5 1915. Pokun isä oli Nurmes Peikko ja emä Nurmes Heila II. Pentuja syntyi kuusi, joista kaksi oli urosta ja neljä narttua. Pentue oli ollut erittäin tasainen.
u. Nurmes Hector 91 X, om. asemapäällikkö A. Aschan, Lieksa, musta ja ruskea, valkoiset merkit
u. Nurmes Paavi 92 X, om. metsänhoitaja A. Lampen, Helsinki, ruskea, musta mantteli, valkoiset merkit
n. Nurmes Pilkka 109 X, om. F. Louhisto, Helsinki, musta ja ruskea, valkoiset merkit
n. Nurmes Pirta 110 X, om. E. Backberg, Nurmes, musta ja ruskea, valkoiset merkit
n. Nurmes Parka 84 X, om. E. Backberg, Nurmes, musta ja ruskea, valkoiset merkit.
Nurmes RexNurmes Rex 1922 VII:n omisti ensin eläinlääkäri Hänninen ja myöhemmin A. B. Halme Viipurista. Rex oli ollut metsässä "tiukkasuinen". Vasta vanhemmalla iällä se oli ruvennut kunnolla antamaan ääntä. Sillä oli ollut erinomaisen kestävät jalat. Yhdessä rotukirjassa mainitaan Rexin omistajaksi myös Lauri Forss. Tätä koiraa käytettiin siitokseen jonkin verran. Aikaisemmin jo mainitsin parituksen emänsä Viiran kanssa. Rexillä astutettiin myös Lauri Tolvasen Neppe. Tästä syntyivät pennut 19.4.1907. Kuuluisin näistä pennuista oli narttu Halu.
n. Halu 379 VIII,  jonka Tolvanen myi myöhemmin E. Baskille Kouvolaan.
u. Hymy 1858 VII, om. J. Leskinen, Joensuu, musta. K.A Joensuu 1909.
u. Panu VI 336 IX, om. Lauri Tolvanen, Nurmes, I K.A.O kilp. Nurmes 1913, III P-K:n Osaston kilp. 1914.

Rexillä astutettiin myös W. Linnoilan Pejla 1185 V. Pennut syntyivät 1.4.1907:
n. Pejla Karma 131 VIII, om. W. Linnoila, Nurmes, ruskea mustalla manttelilla, valkoiset merkit, pitkäselkäinen, voimakkaan näköinen, hyvä palkintoluokka 1912 Kuopio. I K.A.O:n kilp. 1912. K.A AVO luokka Helsinki 1914
n. Remu 2044 VII, om. Lauri Forss, Nurmes, ruskea mustalla manttelilla, jalo, hyväjalkainen, hieman hentorakenteinen, III AVO luokka Joensuu 1909, II AVO luokka Kuopio 1910.

Forss astutti Remun Ahosen Panulla (Träff III e. Pyry). Tästä syntyivät pennut 2.11.1909.n. Aija 1958 VII, om. yhteiskoululainen Alle Myllynen, Pielisjärvi, musta, ruskea ja valkoiset merkit
n. Iiva, om. J. Varis, Joensuu, mustanruskea

Remu astutettin myös Halu 379 VIII veljellä  Hymy 1858 VIII:ll,(i.Nrs Rex e.Neppe), joka on kovasti jäänyt sisarensa varjoon. Hymyn jälkeläisiä esiintyy Luvia- koirissa. Pennut syntyivät helmikuussa 1911. Tämän pennutus oli varsin onnistunut, sillä näiden koirien jälkeläiset ovat menestyneet erinomaisesti.n. Pusu 611 VIII, om. Oinonen & Syrjäläinen, Lappeenranta, musta, ruskea ja valkoiset merkit
n. Huima, om. H. Puutelahti, Viipuri
n. Freja, om. tohtori P. Ljungren, Elimäki
n. Lady, om Rafael Ekholm, Lappeenranta.

Lady astutettiin Railla, om. Ziliacus Joutseno. Pennut syntyivät 3.5.1920:
n. Hilu II 3534 XIII, om. Rafael Ekblom, punaruskea. III AVO luokka Viipuri 1923
n. Lulu, om. Holm, Lappeenranta

Lulu astutettiin Pim 2775 XII:lla. Pennut syntyivät 8.1.1922:
n. Vira av Pim 3693 XIII, om. eläinlääkintäeversti G. Klenberg, Mikkeli, musta, ruskea ja valkeat merkit, III AVO luokka Helsinki 1923
n. Kiri 3662 XIII, om. V. Mustonen, Oulu, musta, ruskea ja valkeat nerkit, I AVO luokka Helsinki 1924.

Hilu II astutettiin Esko Luvialla 2449 XII. Tästä syntyivät pennut 7.3.1922:
n. Kaija Luvia 3552 XIII, om. August Kuukka, Lappeenranta, III AVO luokka Viipuri 1923
n. Pirre Luvia 3623 XIII, om. Rafael Ekholm, Lappeenranta, III AVO luokka Viipuri 1923.
Huima astutettiin Waltti 2588 XII:lla. Tästä syntyivät pennut 25.5.1919:
n. Loru 2661 XII, om. tohtori A. V. Kröger, Viipuri, ruskea, III kilpailu Kaitjärvi 1921
n. Sirkka II 2704 XII, om. Uno Heino, Lappeenranta, musta ja ruskea
u. Kaiku 2483 XII, om. Hugo Puutelahti, Lappeenranta, musta ja ruskea.Sirkka II astutettiin Esko Luvialla ja tästä syntyi 29.6.1922 pentue, johon kuului neljä narttua ja kaksi urosta.
n. Hilu Luvia 3535 XIII, om. Uuno Heino, Lappeenranta, II AVOluokka Viipuri 1923
n. Hilkka Luvia 3529 XIII, om. luutnantti M. Korhonen, Lempäälä, I AVO luokka Helsinki 1924
n. Essu Luvia 3494 XIII, om. V.Savolainen, Lappeenranta, II AVO luokka Viipuri 1923, I AVO luokka Helsinki 1924, II mets.koe Pulsa 1924
n. Hely Luvia 3522 XIII, om. Nestori Lakka, Lappeenranta, II AVO luokka Viipuri 1923
u. Karo Luvia 3375 XIII, om. rautatievirkamies M.Korhonen, Helsinki, II AVO luokka Helsinki 1924
u. Möly Luvia 3397 XIII, om. Väinö Malenius, Lappeenranta, II AVO luokka Helsinki 1924.

 

Sirkka, Hilu Luvia sekä sen pentu Hilkka Luvia

　

Linnoila astutti Pejla Karman Veli Kotkalla. Tästä syntyivät pennut 16.3.1909:
u. Pejla Jörö 545 VIII, om. W. Linnoila, Nurmes, musta ja ruskea, III AVO. luokka K.A jun.luokka Helsinki 1914.
u. Möly Pejla 543 VIII, om. Herra Albin Tiitinen, Värtsilä, musta ja ruskea, hyvärintainen ja hyväselkäinen, lyhytkaulainen, sisäänpäin vetävät etukoivet ja notkeat nivelet, I K.A.O:n kilp. 1912. K.A AVO luokka Joensuu 1915. Tiitinen myi myöhemmin Möly Pejlan räätäli J. Seppäselle Pälkjärvelle.

Pejla Jöröllä astutettiin V. Pyykösen Piika 453 X (i. Metsä Poja e. Halu). Tästä syntyivät pennut 6.3.1916:u. Piian Himo 447 X, om. Lauri Tolvanen, Nurmes, musta ja ruskea
u. Piian Harri 173 XI, om. konttoristi Kalle Ikonen, Nurmes, mustanruskea. Se kuoli tuntemattomaan koiratautiin. Harri oli ollut niin hakulöysä, ettei oltu saatu selville, milloin ajo oli alkanut.
n. Piian Bella 2 XI, om. maanviljelijä P. Pyykönen, Nurmes, ruskea. Koira kuoli penikkatautiin.
n. Piian Heli 3 XI, om. maanviljelijä Lauri Tolvanen, Nurmes, musta ja ruskea. Heli kuoli myös penikkatautiin.
n. Piian Maiju 4 XI, om. maanviljelijä P. Pyykönen, Nurmes, musta ja ruskea. Koira oli ollut erinomaisen sitkeä ajuri, joka oli jäänyt mielellään yöksi ajamaan. Se kuoli tapaturmaisesti 1919.
u. Piian Pala 280 X, om. metsänhoitaja W. Linnoila, Nurmes, musta, rinta valkoinen. Tämä koira oli ollut lähes äitinsä veroinen kettukoira. Pala kuoli ajessaan kettua joka oli mennyt louheen ja koira perässä, koira oli mennyt niin syvälle, ettei ollut päässyt sieltä pois.

Kun Rex siirtyi Halmeen omistukseen, niin sillä astutettiin E. Makkosen Muha. Pennut syntyivät 10.11.1909:
u. Panu I 1904 VII, om. A. B. Halme, Viipuri, musta ja ruskea, III junioriluokka, K.A AVO luokka Helsinki 1911
u. Jekke 177 VIII, om. K. Boman, Kouvola
n. Huli 26 VIII, om. lehtori J. E. Aro, Viipuri, mustanruskea. K.A AVO luokka Viipuri 1911
n. Vili Rex 74 VIII, om. J. E. Aro, Viipuri
n. Virkku Rex 75 VIII, om. O. Käärmeniemi, Viipuri, mustanruskea, pitkä runkoinen, vinohäntäinen.

Vili Rex

Toiset pennut Muhasta syntyivät 6.7.1910:
u. Briha 1915 VII, om. A.B Halme, Viipuri, musta ja ruskea, rumapäinen, vankka, matalahko, hieman epäjalo, I penikkaluokka, III AVO luokka Helsinki 1911. K.A AVO luokka Viipuri 1913. Brihalla oli ollut erinomaisen kuuluva "bassoääni". Se kun oli kajauttanut ääntään, niin sen koppeliparina kilpailleen Priman ääntä ei ollut kuulunut ollenkaan.
n. Heila, om. K. L. Alenius, Viipuri.

Näistä koirista mainetta saavuttivat nartut Vili Rex ja Virkku Rex loistavina ajureina. Lyytikäisen kirjassa nämä koirat on virheellisesti merkitty uroksiksi. Vili Rexin Aro myi myöhemmin insinööri Bergströmille Viipuriin. Hän oli maksanut siitä 400 markkaa. Kun Bergström oli lähettänyt Vili Rexin hoidettavaksi 1918 Impilahteen, niin siellä eräs vesikauhuinen koira oli purrut sitä , joten se jouduttiin lopettamaan.

Vili Rexin koetuloksia: I Viipurin osaston kilp. Imatralla 1913 (91 pist.), I Karjalan taskumatti kilpailussa Uudellakirkolla 1913 (96 pist.), I Simolassa 1914 (77 pist), I Taavetti 1914
Virkku Rexin koetuloksia: I Karjalan taskumatti kilpailussa Kilpeenjoella 1912, II Karjalan taskumatti kilpailussa Uudellakirkolla 1913, I Taavetissa 1914

Aro astutti Vili Rexin Juho Falinin Urho 371 IX:llä. Pennut syntyivät 22.1.1914:
u. Tuisku 385 IX, om. agronomi K. Aho, Räisälä, musta ja ruskea
n. Aira 371 IX, om. herra Juho Falin, Helsinki, musta, ruskeat jalat
n. Lumi 386 IX, om. agronomi K. Aho, Räisälä, musta ja ruskea.

Seuraavat pennut Vili Rex sai Humu Pojasta 177 IX. Pennut syntyivät 8. 3.1915:
u. Humu II 276 X, om. Oskar Loven, Säiniö, ruskea, musta mantteli, III juniori luokka Viipuri 1916.
n. Vei Vili 282 X, om. lehtori J. E. Aro, viipuri, musta ja ruskea
u. Kai VII 2482 XII, om. A. Maijanen, Viipuri, ruskea
n. Liisa V 2653 XII, om. om. J. E. Aro, Viipuri, musta ja harmaa.

Lisäksi Vili Rex astutettiin Hej- nimisellä uroksella. Tästä syntyi u. Rasse, om. tohtori Kalske, Kuopio. Rassella astutettiin E.Lundbergin Ralle. Pennut syntyivät 1921. Pennuista mainittakoon u. Tassu 5388, om. johtaja J. Hultin, Kuopio, musta ja ruskea, sopivan vankkarakenteinen, pääasialliset virheet jaloissa. II AVO luokka Kuopio 1925.

Vahtimestari D. Käärmeniemi astutti Virkku Rexin Jussi Kotka Ainrotu 1424 VI:lla. Pennut syntyivät 16.8.1912:
n. Maija IV 199 X om. vahtimestari D. Käärmeniemi Viipuri, musta ja ruskea, II palk. Taavetti 1915
n. Pyry 360 IX, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea, I palk. Taavetti 1914
u. Hei, om. Kaarlo Riukuniemi, Viipuri
u. Raiku 197 XI, om. Herra E. von Essen, Viipuri, musta ja ruskea, II palk. Taavetti 1915
u. Jussi 358 VIII, om. Juho Puls, Helsinki, musta ja ruskea, K.A penikkaluokka Viipuri 1912
u. Pasi 367 VIII, om. Fredrik Matson, Viipuri, musta ja ruskea, K.A penikkaluokka Viipuri 1912
u. Raiku II 550 VIII, om. Fredrik Matson, Viipuri, musta, III Karjalan taskumatti kilp. Uusikirkko 1913
n. Virkun Virkku 633 VIII, om. Samuli Taurio, Viipuri, musta ja ruskea, hyvätyyppinen, lyhytpäinen, III AVO luokka Viipuri 1913.

Käärmeniemi kilpaili erittäin menestyksellisesti kilpailuissa koppelillaan Virkku Rex ja Pyry.

Virkku Rex astutettiin myös Jalo 532 VIII:lla. Pennut syntyivät 27.2.1914:
u. Jysky, om. herra A. O. Näre, Viipuri, ruskea, musta mantteli
n. Teli 2719 XII, om. Hugo Kuivalainen, Viipuri, musta ja ruskea
u. Kaiku, om. L. Jernström, Viipuri, kolmivärinen
n. Monna Lisa, om. D. Käärmeniemi, Viipuri.

Näistä edellämainituista koirista voidaan mainita n. Pyry 360 IX. Käärmeniemi astutti Pyryn Kiiskslän metsästysyhdistyksen Vili Kiiskilällä (i. Veli Kotka e. Nurmes Viira). Kaksi näistä pennuista oli mukana Suomen Kennelklubin ajokoiraosaston arvonnassa.Pennut syntyivät 7.4.1915:
u. Jalo 257 X, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, ruskea ja mustahko
n. Mira III 143 X, om. lääketieteen kanditaatti William Kerppola, Helsinki, harmaanruskea
n. Pirkko 175 XI, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea
u. Jyry 261 X, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, ruskea ja mustahko.Tämä koira jäi junan alle 18.2.1918 ja ruhjoitui kuoliaaksi. Se oli ollut erittäin lupaava koira. Käärmeniemellä oli ollut muutenkin epäonnea koiriensa kanssa, sillä häneltä kuoli tapaturmaisesti kahden vuoden aikana neljä koiraa.

Pirkko astutettiin Hurja 255 X:llä. Pennut syntyivät 7.4.1915. Pennuista mainittakoon u. Raiku Pirkonpoika 2543 XII, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea.

Käärmeniemi astutti Pirkon A. W. Krögerin Leiju 174 XI:llä. Tässä yhdistyivät Nurmes- koirat emän ja isän puolelta. Pennut syntyivät 2.5. 1918:
u. Panu 2525 XII, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea
u. Poika Nallikka 2536 XII, om. tohtori A. W. Kröger, Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1920. III AVO luokka Helsinki 1921
n. Hulivili 2625 XII, om. D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea, III kilp. Simola 1919
n. Tyttö Nallikka 2730 XII, om. tohtori A. W. Kröger, Viipuri, musta ja ruskea
u. Huli, om. majuri H. Rehnbäck, Viipuri.

Pirkko sai 4.6.1920 yhdessä Valtti 2588 XII:n kanssa pennut. Tästä syntyi aikoinaan varsin runsaasti siitokseen käytetty urospentu:
u. Ajo II 3300 XIII, om. liikemies A. Melto, Terijoki, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1922, III AVO luokka Viipuri 1923.

Ajolla astutettiin T.Taposen Ralle (i.Taru 2790 XII e.Liisa V 2653 XII). Pennut syntyivät 6.6.1924. Nimekkäin näistä pennuista oli n. Maiju 5004 XIV, om. kauppias T. Kirjavainen, Raivola, mustanruskea valkeilla merkeillä, III AVO luokka Viipuri 1925, II mets.koe Raivola 1927.Ripan (i. Jalo e. Hely) kanssa pennut syntyivät 8.3.1923:
u. Jahti 5175 XIV, om. K. Pispa, Raivola, musta ja ruskea. II AVO luokka Raivola 1925, I mets.koe Raivola 1925u. Tomi 5275 XIV, om. P. Laukkanen, Terijoki, musta ja ruskea
n. Siro 5379 XIV, om. luutnantti H. Nousiainen, Terijoki, musta ja ruskea, II AVO luokka Raivola 1925, II mets.koe Raivola 1925.Ajon ja Palo 5360 XIV:n kanssa pennut syntyivät 1926:u. Pyry J 6510 XV, om. Kalle Juvonen, Lieksa, musta mantteli alapuoli ruskea, III AVO luokka Joensuu 1928
u. Kaiku IV 7899 XVI, om. O. Nousiainen, Viipuri, mustanruskea, III AVO luokka Viipuri 1930.

Seuraavat pennut Pirkko sai yhdessä Ajo 2434 XII:n kanssa. Pennut syntyivät 11.3.1922. Tässä yhdistelmässä yhdistyivät jälleen Nurmes- koirat sekä emän että isän kautta:
n. Peikko K 5034 XIV, om. vahtimestari D. Käärmeniemi, Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1925.
n. Heilu 3510 XIII, om. Johan Kannas, Viipuri, musta ja ruskea valkeilla merkeillä, II AVO luokka Viipuri 1923.

Viimeiset pentunsa Pirkko sai yhdessä Rai Vilpas 3426 XIII kanssa. Ne syntyivät 8.1.1925. Nimekkäin näistä koirista oli n. Haku 4895 XIV, om. Yrjö Mikhula, Viipuri, tummanruskea.

A. B. Halme käytti siitokseen jonkin verran myös uros Briha 1915 VII. Se astui O .F. Herrasen Prima 77 VIII:n. Pennut syntyivät 26.7.1913:
n. Hilli 813 VIII, om. kielenkääntäjä Rob A. Seppänen, Viipuri, musta ja ruskea
n. Huima Prima 357 IX, om. Viljo Pietinen, Viipuri, mustanruskea, lyhytpäinen, ruumis liian pitkä, häntä kaareva ja asennoltaan huono. Tälle koiralle sattui tapaturma junassa 15.9.1914. Koiran pyrkiessä ulos Hovinmaan asemalla sen toinen takajalka jäi vaunun seinän ja ovikiskon väliin, joten koira oli jäänyt jalastaan ilmaan roikkumaan. Mutta koska Huima oli ollut nuori sen jalka oli parantunut aika nopeasti ajokuntoon.
u. Arpa Vouti 283 X, om. kelloseppä Alfred Oksala, Viipuri, musta ja ruskea, III AVO luokka Viipuri 1916
n. Ujo 311 X, om. Onni Lång ja J. Eränen, Sakkola, mustanruskea.
u. Poju, om. W. Litzen, Jääski, musta ja ruskea
u. Huli Prima 351 IX, om. Viljo Pietinen, Viipuri, mustanruskea.

Aikaisemmin mainitusta Rexin ja Viiran pennutuksesta syntyneestä Nurmes Harmista tuli yksi Nurmes-koirien kantanartuista. Se oli ollut suuri ja vahva, kolmivärinen hieman "hiirenkarvainen" hyvä periyttäjänarttu. Se sai Joensuun näyttelyssä 1909 I palkinnon penikkaluokassa ja II palkinnon voittajaluokassa, Kuopion näyttelyssä 1910 se sai I AVO ja KA voittajaluokassa. Harmi oli ollut erittäin sitkeä ajuri, peräänantamaton, hieman hakulöysä koira.

Harmi sai pennut 27.2.1911 yhdessä sen aikaisen huippu- uroksen Panu III 1905 VII:n kanssa:
u. Nurmes Kari 362 VIII, om. Kiiskilän Metsästysyhdistys, teräksen harmaa, I AVO luokka, I metsästys luokka Viipuri 1912
u. Nurmes Kiista 363 VIII, om. Kiiskilän Metsästysyhdistys, teräksen harmaa, valkoiset merkit, I metsästys luokka Viipuri 1912, vaaleat silmät, vankka, hieman kiero häntäinen
n. Nurmes Kisa 792 VIII, om. Kiiskilän Metsästysyhdistys, musta, ruskea, valkoiset merkit
n. Nurmes Ulla II 138 XI, om. A. Uddström, Oravainen, musta, ruskea ja valkoiset merkit.
u. Nurmes Vaara 22 X, om.A. Porthan, Joensuu, harmaa etukoivet sisäänpuristuneet, tyylitön pää ja vaaleat silmät.
u. Nurmes Harmi II, om. A. Chambergs, Helsinki, musta ja ruskea, valkoiset merkit.
Lisäksi yksi urospentu meni Rafael Reiniuskselle, sen nimestä ei ole tietoa.

Uddström astutti Ulla II:n Vasa Tammen kanssa. Pennut syntyivät 2.11.1917:
u. Tjohej 136 XI, om. johtaja Axel Uddström, Oravainen, musta ja ruskea valkeilla merkeillä
n. Tjinona 137 XI, om. johtaja Axel Uddström, Oravainen, musta ja ruskea valkeilla merkeillä.